Metsän ääni
Voiman metsätoimituksen blogi. Metsätoimitusta on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
Olen toimittajana tutustunut useisiin oikeusprosesseihin, jotka ovat saaneet alkunsa poliisin mielenosoituksessa antaman poistumiskäskyn noudattamatta jättämisestä. Tapauksissa on lähes poikkeuksetta ollut kyse tilanteista, joissa poliisi on päättänyt lopettaa mielenosoituksen, koska se on aiheuttanut häiriötä liikenteelle.
Näin oli myös alkuvuodesta, kun Helsingin käräjäoikeudessa syytettiin kahta Elokapinan mielenosoittajaa niskoittelusta poliisia vastaan.
Elokapinan alaryhmä Sotekapina järjesti toukokuussa 2025 mielenosoituksen sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkauksia vastaan ja vaatiakseen niiden sijaan säästöjä ympäristölle haitallisista yritystuista. Mielenosoitus pysähtyi Mannerheimintielle Helsingin keskustassa, ja noin puolen tunnin kuluttua poliisi kuulutti kokoontumisen olevan ”laiton”, ”määräävänsä kokouksen päättymään” ja mielenosoittajat poistumaan ajoradalta.
Poliisi ja mielenosoittajat katsoivat liikennehaittaa toisistaan eroavasti. Poliisi sanoi raitiovaunu- ja autoliikenteen jonoutuneen – mielenosoittajat puolestaan muistuttivat liikenteen päässeen kulkemaan mielenosoituksen ohi raitiovaunukiskoja pitkin, minkä videotallenne vahvisti.
Todistajana kuultu poliisi kertoi virkavallan halunneen estää mielenosoituksen laajenemisen ja osoittaa mielenosoittajille, että ”ei ole järkevää istua”.
Rikoslain mukainen niskoittelu voi tulla kyseeseen vain poliisin ”toimivaltansa rajoissa” antaman käskyn noudattamatta jättämisestä. Olennaista on, mihin poliisin toimivalta perustuu. Poliisi itse on tavannut tarkastella mielenosoituksia poliisilain 9. pykälän mukaisena väkijoukkona, jonka se saisi hajoittaa liikennehaittaan vedoten.
Poliisilain näkökulma on kuitenkin rajoittunut, eikä se huomioi mielenosoituksen laatua demokraattisena perusoikeutena. Kokoontumislaissa säädetty kynnys mielenosoituksen hajottamiselle on korkeampi: siihen vaaditaan välitöntä uhkaa turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle tai muuta olennaisesti lainvastaista toimintaa.
Juuri tähän on perustunut tuomioihin kohdistuva kritiikki. On jopa nähty tuomioita, joissa niskoittelusta tuomittaessa ei ole pidetty olennaisena tarkastella, oliko poliisin käsky alunperinkään perusteltu. Siis: poliisia pitäisi totella aina ja riippumatta siitä, perustuvatko käskyt poliisin toimivaltaan tai lakiin.
”Tilanne on hyvin perusoikeusherkkä, ja klassinen niskoittelu on jotain ihan muuta”, kommentoi rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio asiaa yleisellä tasolla parin vuoden takaisessa jutussani.
Nuotio peräänkuulutti myös tarvetta ennakkopäätöksille, jotka auttaisivat myös poliisia työssään.
Nyt huhtikuussa Helsingin käräjäoikeus päätyi erilaiseen ratkaisuun.
Se katsoi, ettei Sotekapinan mielenosoitusta tule tarkastella poliisilain kautta – koska kyseessä on selvästi mielenosoitus, sen päättämisestä säädetään kokoontumislaissa. Kokoontumislain vaatimat perusteet taas eivät täyttyneet: ”pelkästään se, että autoja muodostuu jonoksi, ei tee mielenosoituksesta laitonta”, oikeus katsoi.
Koska mielenosoituksesta ei ollut edes väitetty aiheutuneen kokoontumislain mielenosoituksen päättämiseksi edellyttämää välitöntä haittaa tai olleen olennaisesti lainvastainen, poliisin antama poistumiskäsky ei ole ollut sen toimivallan rajoissa.
Näin rikoslain niskoittelun tunnusmerkistö ei täyttynyt, ja käräjäoikeus päätyi vapauttamaan mielenosoittajat syytteistä.
”Vastaajilla on siten ollut perusteltu syy tässä tapauksessa olla noudattamatta poliisin antamaa käskyä”, oikeus lausui tuomiossaan.
Tuomio ei ole lainvoimainen, ja siihen voi vaatia muutosta.
Parin vuoden takaisessa jutussani mielenosoittajia oikeudessa avustanut Tommi Saarikivi kantoi huolta siitä, ettei käräjäoikeuden tuomioihin ole kirjattu mielenosoittajien argumentteja asianmukaisesti. Tämä on vaikeuttanut asiasta valittamista: olisi uhka, että ylempi oikeusaste tekisi laillisesti sitovan ennakkopäätöksen puutteellisten argumenttien pohjalta.
Helsingin käräjäoikeuden päätös voi tuoda tähän muutoksen ja mahdollistaa mielenosoittamisoikeuden vahvistamisen hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa ennakkopäätöksellä.
Samalla käräjäoikeuden tuomion teksti on poliisille tiukkaa luettavaa. Se ei voi toimia mielenosoituksissa mielensä mukaan, vaan laissa säädetyn toimivaltansa rajoissa.
Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole poliisin asia tavoitella mielenosoituksen laajenemisen estämistä, kuten oikeudessa todistanut poliisi perusteli, vaan turvata laillinen oikeus mielenosoittamiseen.
Mielenosoittaminen on kuitenkin Suomessa perusoikeus, johon ei tarvitse lupaa.
Kirjoittaja on Voiman metsätoimituksen toimittaja. Voiman metsätoimitusta on tukenut Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla.
