He syntyvät sokeina. Näkevät pimeässä. Lopulta he valloittavat tähtitaivaan. Lontoon kujat. Täysikuu nousee. Kissat kerääntyvät yhteen.
Mustanpuhuvat kyläläiset liikkuvat tiiviinä joukkona ja veisaavat Siionin virsiä. Ankaria ilmeitä ja totista asetelmaa ei sovi tuomita, sillä juuri se on Mikko Roihan Pakolaiset-ohjauksen parasta antia.
PIENESSÄ MERENNEIDOSSA EI ole mitään varsinaista vikaa. Helsingin Kaupunginteatterin musikaali-ensemble on yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Laulut sujuvat virheittä, ja orkesteri tarjoaa parastaan.
Jos olet koskaan baarissa tuntenut olosi hieman epäuskottavaksi, olet havainnut saman kuin Tšehov.
Tampereen Teatterin pääohjaajana tämän vuoden alussa aloittanut näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Anna-Elina Lyytikäinen on ohjannut Frenckell-näyttämölle kotimaisen kantaesityksen, Sirkku Peltolan näytelmän Tyttö ja varis.
Aikansa hurjimuksena tunnettu maalari teki isoja ja provosoivia töitä uskonnollisista aiheista. Erityisen taitavaa hänen töissään on valon ja varjon käyttö sekä ihmisen ihon ja lihaksiston kuvaaminen.
