Kun on kehno fiilis ja elämä lyö, mikä onkaan pahempaa, kuin nähdä ympärillään muiden iloa ja rentoa menoa.
Lapsena 2000-luvun alussa Angela Aldebs tykkäsi popmusiikista. Hän tanssi fanittamiensa laulajien Britney Spearsin ja Shakiran hittien tahtiin.
Musikaalin ruotsinkielinen kantaesitys alkaa irkkujameilla. Viulisti, banjon soittaja ja kitaristi aloittavat lavalla jo reilusti ennen kuin yleisö on paikoillaan. Yleisö osoittaa suosiotaan taitavasti esitetyille kappaleille.
Yhdysvaltalainen Lucas Hnath on kirjoittanut Noran tarinalle jatkoa näytelmässään Nukkekoti, osa 2 (A Doll’s House, Part 2), jota viime vuonna esitettiin Broadwayllä.
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERIN SUUREN näyttämön lavalla nähdään hengästyttävän reipasta dekkarimenoa. Mika Waltarin runsaasti karrikoidut rikostarinat antavat aineksia vaikka minkä tyylisiin tulkintoihin.
PIENESSÄ MERENNEIDOSSA EI ole mitään varsinaista vikaa. Helsingin Kaupunginteatterin musikaali-ensemble on yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Laulut sujuvat virheittä, ja orkesteri tarjoaa parastaan.
Elämä jatkuvan syyllisyyden ja pelon kanssa on repinyt mielen rikki, mutta Taju Birgitta Tiara (Ursula Salo) on silti isän tyttö.
Mutta ranskalaisen näytelmäkirjailija Florian Zellerin (s. 1979) Isä-näytelmässä Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa isä (Jari Pehkonen) on sairastunut, eikä se enää huvita. Muistisairas isä tanssittaa läheisiään oman pillinsä mukaan.