Avainsana: muut eläimet

Formica aquilonia: Metsäisen metropolin kollektiivi

11.6.2025 Kirjoittanut: Laura Gustafsson Lukuaika: 2 minuuttia

Metsäinen metropolis kuhisee, kohisee, suhisee, sohisee kuin tsiljoona šikaania. Petäjän eteläkyljellä, liitossa elävään ja kuolleeseen. Honkain hovin humukseen tallattu valtaväylät hiilen kiertää. Meitä, heitä, niitä niin kuin tähtiä linnunradassa. Ja enemmänkin, sinun laskujesi mukaan. Sinä lasket, lasket rungot, sahatavaran ja taimet, kulot, kasket. Kaiken – paitsi itsesi jätät laskuista. Lasket: minuja on yhtä kuin kaksi ja puoli miljoonaa kertaa sinujen lukumäärä. Mutta minua ei ole. Ei yksilöä, joista joukot juontuu, suurvallat sukeutuu. Ei minua eikä meitä, numeraalista olemista yksikössä yhtään enempää kuin monikossakaan. Keolla ei ole pronominia. Keolla ei ole tai ole olematta. Keon olemus ei ole organismiudessa. Se ei

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Formica aquilonia: Metsäisen metropolin kollektiivi

Kirjailija Laura Gustafsson eläytyy hapettomassakin vedessä selviävän ruutanan elämään

19.3.2025 Kirjoittanut: Laura Gustafsson Lukuaika: 2 minuuttia

…täällä jään kääreissä, hyhmän sylissä jähmeässä, lämpimänä yhtäkaikki; pikkupöhnässä, äh, eihän vähätellä: kännissä – sisäelin pöhöisenä kuin syvänpurppura kivi kimmeltävä – minä pärjään, minä kestän, näin olen päättänyt, näin säätää väkeni pää selviää kyllä kutukaudelle päästäessä, tällöin läiskyttelen, räiskin mätitähkäni käämien käsiin, vitojen tiheään lehvästöön, röyhelöihin yön hämärän – minä, näiden lätäköiden kreivitär, vetten reheväin säätyläinen, sukua särjen, viiksekkään jätin sekä kultakylkisen kesyeläimen, minä yhteytän hyvästi happeni ja sinä: mitä on se vähä, mikä mielessäs minut tiivistää että täkykalaksi käy vaikkei yleensä saaliina viehätä että pyynti on vähän kuin surviaissääskien keräily talvella että vatsa veitsellä halki ja suolaa sisään ja

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Kirjailija Laura Gustafsson eläytyy hapettomassakin vedessä selviävän ruutanan elämään

Canis lupus: ”Lattajalka, tuonenlemu, minkä menit tekemähän?”

28.2.2025 Kirjoittanut: Laura Gustafsson Lukuaika: 1 minuuttia

Kirjailija Laura Gustafsson pohtii, mitä voimme tietää metsän asukeista.

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Canis lupus: ”Lattajalka, tuonenlemu, minkä menit tekemähän?”

Lagopus lagopus: ”Eipä auta. Kuolla häytyy. Solekko tehjä.”

11.12.2024 Kirjoittanut: Laura Gustafsson Lukuaika: 2 minuuttia

Perkele. Niin ko mie vannoin, että en moisheen pauhlaan kaulaani laita. Jotta en niskaani taita. Ja niinhän mie vain… Eipä auta. Kuolla häytyy. Solekko tehjä. Aivan ensimmäiseksi sanothaan sielule heipat. Se jättää minun maallisen majan, minun höyhenvajan. Lentää manan maile, aina alisheen asti. Emmie eläessäni nuin komeasti koskhaan lentänty. Mie olen kanalintu. Mutta mie olen mettäkana, viidakkokanat net on ommaa heimoohaan. Noon aitokanoja. Noon niitä, joita sie piät halleisa ja virikehäkeisä. Soon sulla verisä, laiskhuus. Lapin mies senthään virittellee ansat ja saapi saalista jos taito ja sinni riittää. Vaikken mie siitäkhään perusta. Kyllä mie mieluummin elläisin. Mie niin tykkäsin ellää!

Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.

[…]

Lue lisää… from Lagopus lagopus: ”Eipä auta. Kuolla häytyy. Solekko tehjä.”