Perkele. Niin ko mie vannoin, että en moisheen pauhlaan kaulaani laita. Jotta en niskaani taita. Ja niinhän mie vain… Eipä auta. Kuolla häytyy. Solekko tehjä. Aivan ensimmäiseksi sanothaan sielule heipat. Se jättää minun maallisen majan, minun höyhenvajan. Lentää manan maile, aina alisheen asti. Emmie eläessäni nuin komeasti koskhaan lentänty. Mie olen kanalintu. Mutta mie olen mettäkana, viidakkokanat net on ommaa heimoohaan. Noon aitokanoja. Noon niitä, joita sie piät halleisa ja virikehäkeisä. Soon sulla verisä, laiskhuus. Lapin mies senthään virittellee ansat ja saapi saalista jos taito ja sinni riittää. Vaikken mie siitäkhään perusta. Kyllä mie mieluummin elläisin. Mie niin tykkäsin ellää!
Tilaajat mahdollistavat journalismimme tekemisen. Liity sinäkin joukkoon, ja pääset lukemaan kaikki juttumme. Tilaa Voima.
