VIIME SYKSYNÄ Wille Hyvönen oli umpikujassa. Hän oli ohjannut kaksi dokumenttia – Kummisetäni thaimorsian (2012) ja Onnelliset (2015) – jotka olivat synnyttäneet keskustelua ostetusta rakkaudesta ja ostetusta onnellisuudesta. Suomen elokuvasäätiö tuki molempia projekteja, mutta kolmanteen ei rahaa enää tippunut.
Se olisi käsitellyt Hyvösen aloittamaa psykoanalyysia.
Hyvönen huomaa miettivänsä, että rahahanat ehtyivät samoihin aikoihin, kun hän alkoi käyttää mekkoa.
”Mun urassani on ihan selvä kaari. Alussa tein, kuten ne toivoivat, ja sain rahaa. Seuraava elokuva oli vähän rohkeampi ja lähempänä sitä, mitä halusin tehdä, minkä jälkeen säätiössä oltiin, että ’tää on outo, ei anneta tolle enää rahaa’”, Hyvönen sanoo.
Joskus yhdeksännen hylätyn apurahapäätöksen aikaan Hyvönen luki Hesarista, että Aku Louhimieheltä on tulossa uusi Tuntematon sotilas.
”Tajusin, että eihän täällä voi tehdä mitään muuta!”
Turhautumisesta syntyi idea elokuvasta Tuntematon sotilas 2.0, jonka nimeksi tuli sittemmin Tuntematon. Elokuvasta, joka käsittelee sukupuolta, toiseutta ja suomalaisuutta 2010-luvulla.
[…]
