Maamme vaurauden perinteinen kivijalka on ottanut arvaamattomia askeleita. Kaverit vanhasta maailmasta, Suomen hallitus ja työntekijöiden Paperiliitto, ovat sysätty tylysti syrjään.

UPM-Kymmenen päätös sulkea Kaipolan tehdas Jämsässä yllätti maan johdon. Kannattavasta, mutta heikon tulevaisuuden tehtaasta haluttiin pikimmiten eroon.

Heti perään työnantajia edustava Metsäteollisuus ry ilmoitti irtautuvansa yleisistä työehtosopimuksista, Suomen työmarkkinoille vakautta tuoneesta järjestelmästä.

Jatkossa jokainen tuotantolaitos neuvotelkoon palkat työtekijöidensä kanssa paikallisesti! Mitä ihmettä, kysyy osuuskauppaväki?

Toisin kuin metsäteollisuus antaa ymmärtää, kyse ei ole pelkästään paikallisesta sopimisesta tai paperimiehen liian lihavasta palkkapussista. Metsäjättien aloittama myllytys suomalaista yhteiskuntaa roisisti arvostelevine puheineen lieneekin tarkkaan käsikirjoitettu operaatio.

Tähän mennessä tehdyillä toimilla pehmitetään kansalaisia vielä suurempaan uutiseen. Suomen metsäteollisuus petaa tietä uusille omistusjärjestelyille. Tässä kontekstissa ammattiyhdistysliikkeen lippulaivan, Paperiliiton järjestäytyneet työntekijät ovat liian hankala systeemi ylikansalliselle yrityskulttuurille.

Yhdysvalloissa metsäteollisuuden nopea keskittyminen on pisteessä, jossa katseet on suunnattu yli valtamerien. Johtavat metsätoimijat, entistä suurempina, tähyilevät ostokohteita ja uusia puukuituun perustuvia tuotteita maailmalta.

Metsäteollisuus ei ole auringonlaskun ala, päinvastoin. Biotalous on sijoitusmarkkinoilla päivän sana. Rahoitusta on helposti saatavilla ja korkotaso on matala.

Talous on myös turvallisuuspolitiikkaa. Nokian kännykät koottiin pitkälti tuontikomponenteista. Kun tietotaito myytiin Yhdysvaltoihin, valot sammuivat Salon, Oulun ja Espoon toimitiloista.

Nyt ajatellaan toiveikkaasti, että kun amerikkalainen metsäjätti tulee omistajaksi suomalaiseen metsäteollisuuteen, metsävaramme sitovat sen pitkäjänteisesti Suomeen. Samalla järjestely kiinnittää meidät vahvemmin länsiliittoumaan, kun Yhdysvalloilla on merkittäviä taloudellisia intressejä valvottavanaan Suomessa.

Metsäteollisuus elää suurta murroskautta meillä ja maailmalla. Puukuitu on jatkossa keskeinen raaka-aine monille uusille tuotteille ja se korvaa muovia ennennäkemättömissä käyttökohteissa.

Ympäri maailman metsävarannot ovatkin nousemassa myös kansallisen päätöksenteon keskiöön. Itänaapurissa presidentti antoi syyskuun lopussa määräyksen, jonka mukaan vuoden 2022 alusta alkaen raakapuuta ei saa enää viedä Venäjältä ulkomaille.

Toivottavasti Suomella on malttia vaurastua metsäaarteensa kanssa hyvässä sopusoinnussa ja riittävää kykyä torjua sammon liian hätäiset kauppamiehet.

P.S. Kuuman kestävä muoviton kahvimuki osataan jo valmistaa Suomessa. Teemu Pukin Norwich Cityn ja HJK:n kotistadioneilla muoviset oluttuopit on vaihdettu kartonkisiin. Valkoviiniäkin muki sietää kolmisen tuntia, raportoi valmistaja Kotkasta. Sen sijaan vodka ei suomalaiseen pahvimukiin edelleenkään pysähdy, vaan se tulee yhä saumoista läpi käsille.