Lukuaika: 2 minuuttia

Night Visions: The Northman ja muut vinkit

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Pandemiaa edeltäneillä Cannesin festivaaleilla esitetystä The Lighthousesta (2019) tuli niin pidetty elokuva, että Robert Eggersin osakkeet nousivat kertaheitolla eri kategoriaan. Lokakuussa 2019 kerrottiin, että Eggersin seuraava ohjaus on kostosaaga, joka sijoittuu viikinkien maille.

Eggersin esikoisohjaus The VVitch (2015) oli sekin odotettua suositumpi ja nosti sekä Eggersin että Anya Taylor-Joyn suuremman yleisön tietoisuuteen. Kauhun saralla lähes muotitermiksi nousseesta folk horrorista ammentanut elokuva näytti siltä, että sen tekijällä oli käsitystä miten liikuttaa kameraa vakuuttavasti.

The Northman (2022) ammentaa niin ikään kansantaruista ja vetää verisyydessään vertoja Ari Asterin Midsommarille (2019). Eggersin viikinkieepoksessa on tosin kauttaaltaan selkeä juoni, jossa Amleth (Alexander Skarsgård) haluaa kostaa isänsä (Ethan Hawke) murhan sedälleen (Claes Bang). Matkalla Islantiin hän kohtaa näkijän (Björk) ja orjatytön (Anya Taylor-Joy). Tarina pohjaa löyhästi islantilaiseen tarustoon, josta Shakespeare ammensi kirjoittaessaan Hamletia.

Se muistuttaa enemmän Eggersin esikoisohjausta vakavuutensa vuoksi, mutta sen mittakaava on toista maata. Vastaavan kokoluokan elokuvaa ei ole koskaan ennen sijoitettu Pohjoismaihin – tai ei ainakaan yhtä taiteellisesti kunnianhimoista. Eggersin visio on lähempänä kostodraamaa, vaikka se yhdistelee myös fantasiaa, toimintaa ja seikkailua folkloristisesti autenttiseen keitokseen. Mittakaavan ja budjetin mukana tulee myös monesti omat haasteensa, mutta Eggersin pitkien ottojen kuvaustyyliä on hankala muuttaa täysin leikkaushuoneessa, vaikka tuottajat niin haluaisivat. Lopputulos on väkeviä kuvia sisältävä elokuva, josta puuttuu Lighthousen muodollinen täsmällisyys. Se on haltioitavan kiinnostavaa katsottavaa, mutta todennäköisesti n. 130 minuuttia kestävästä elokuvasta on olemassa myös parempi ja pidempi versio.

Elokuvan Suomen ensiesitys on kevään Night Visionsin avajaisnäytöksessä 20.4. Samaisilla festivaaleilla Eggers esiintyy kameran toisella puolella Kier-La Janissen folk horror -dokumentissa Woodlands Dark and Days Bewitched: A History of Folk Horror (2021), jossa hänen innostuksensa aihepiiriin tulee nopeasti selväksi (myös Northmania voi kuvailla folk horroriksi). Muita haastateltavia ovat mm. kauhuohjaaja Piers Haggard, päätoimittaja Kat Ellinger ja uudemman polven ohjaaja Alice Lowe.

Yli kolme tuntia kestävä dokumentti on perusteellinen ja lähes akateemisen työn tasoinen analyysi folk horrorista. Vuonna 2013 Night Visionsissa vieraillut Janisse laajentaa klippejä myös puhtaan kauhun ulkopuolelle – ja dokumentissa esitetään myös ajatus siitä, että folk horror on pikemminkin kerronnan moodi eikä perinteinen genre.

mainos

Englannista alkavassa dokumentissa annetaan paljon tilaa ns. epäpyhälle kolminaisuudelle: Piers Haggardin Blood on Satan’s Claw’lle (1971), Michael Reevesin Witchfinder Generalille (1968) ja Robin Hardyn The Wicker Manille (1973) – kirjailija M.R. Jamesia unohtamatta. Kaikki kolme elokuvaa on esitetty 2000-luvun aikana Helsingissä valkokankaalta, mikä kertoo paitsi teoksien merkittävyydestä myös kaupungin otollisuudesta kauhun nauttimiseen – ainakin sensuurin loputtua.

Perinteisen folk horrorin jälkeen dokumentti suuntaa Yhdysvaltoihin ja sitä kautta myöhemmin myös eri puolille maailmaa. Maininnan saa myös suomalainen Valkoinen peura (1952), kuten myös monet neuvostoelokuvat, Onibaba (1964), Candyman (1992) ja Picnic at Hanging Rock (1975). Moneen otteeseen kuvissa välähtää (ehkä Taten vuoksi) myös J. Lee Thompsonin aliarvostettu Eye of the Devil (1966), jossa pääosia näyttelevät Deborah Kerr, David Niven ja Sharon Tate.

Kauttaaltaan erinomaisen dokumentin ansioksi pitää mainita myös se, ettei se unohda britti-tv:n panosta aiheeseen ja se onnistuu yhdistämään myös ympäröivän yhteiskunnallisen tilan kauhun nousuun – 70-luku oli Iso-Britanniassa levotonta aikaa ja kulttuuri ei synny koskaan tyhjiössä.

Festivaalin muihin tärppeihin voi laskea Terveiden Käsien Läjä Äijälän tekemän säestyksen mykkäklassikkoon Häxan (1920) sekä David Cronenbergin Shiversin (1975), josta on tehty hieno uusi restaurointi. Jälkimmäisessä on paikalla ulkomainen vieras, kun kauhunäyttelijä Lynn Lowry tulee Suomeen.

Lisäys: Woodlands Dark and Days Bewitched: A History of Folk Horror tulossa elokuvateattereihin 3.6. ja The Northman jo 22.4.. Night Visions järjestetään Helsingissä 20.-24.4.