Pihtiputaan vaari
Blogissa kokenut viestinnän professori Janne Seppänen kommentoi veneensä tuhdolta ohivirtaavaa julkisuutta, journalismia ja politiikkaa.
Populistijohtaja Riikka Purran mukaan nuorten ”pelottelu” ilmastokriisillä on lopetettava. Purran halu suojella nuoria niin tosiasioilta kuin nuorten omilta ajatuksilta ja tunteiltakin voi näyttää vilpittömältä, mutta on hyvin tavallista poliittista retoriikkaa.
Nuoret eivät pelkää aikuisia, jotka tunnistavat ilmastokriisin vakavuuden, puhuvat siitä ja kiirehtivät ratkaisuja. Sen sijaan monet nuoret ahdistuvat niistä, jotka Purran tapaan levittävät ”mitään ikävää ei tapahdu” -skenaarioita. Nuoret eivät halua valheita vaan toimenpiteitä.
Monet nuoret ovat myös vihaisia, koska kaikki aikuiset eivät ole riittävän aikuisia uskaltaakseen kohdata todellisuuden ja toimiakseen sen vaatimalla tavalla. Nuoret näkevät joka päivä merkkejä aikuisten taantumisesta lapsen tasolle.
He saavat todistaa sitä, miten
– Isot miehet hankkiutuvat itkupotkuraivariin nuorten ilmaistessa mieltään kadulla.
– Aikuiset pilkkaavat ja mitätöivät itsensä likoon laittavia ilmastoaktivisteja ja muitakin ilmastokriisistä puhuvia.
– Jotkut hermostuvat välittömästi kohdatessaan pelkän ehdotuksen lihansyönnin vähentämisestä tai elämäntapojensa muuttamisesta.
– Monet aikuiset levittävät ilmastosatuja tieteellisestä näytöstä välittämättä.
– Kohtalonomainen usko siihen, ettei mitään ole enää tehtävissä, on vallannut monen aikuisen mielen.
Enemmistö aikuisista ei tietenkään toimi tai ajattele edellä kuvatuilla tavoilla. Aika monet kuitenkin toimivat ja saavat paljon näkyvyyttä niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassa. Näiden aikuislasten vihan ilmaisujen vaikutuksista nuorten psyykkiseen hyvinvointiin Purra ei sano mitään. Jos hän arvostelisi aktiivisten nuorten pilkkaajia ja mitätöijiä, hän arvostelisi samalla aika monia omia kannattajiaan.
Entäpä jos aikuisten reaktiot kielivät siitä, että pelon logiikka onkin käänteinen? Nuoria ei pelota aikuisten puhe ilmastokriisistä, vaan itse asiassa monia aikuisia pelottaa kohdata nuorten puheet ja vaatimukset.
Jotkut aikuiset ovat lukinneet asenteensa ja elämäntapansa, ja jo pelkkä ajatus niiden muuttamisesta voi olla uhkaava. Uhan kokeminen voi puolestaan johtaa ärtymyksen ja jopa vihan tunteisiin kaikkia elämäntapamme kestämättömyydestä puhuvia kohtaan.
Tähän vihan ja pelon maustamaan sakeaan soppaan ilmastokriisin vähättely ja puheet nuorten pelottelusta uppoavat erinomaisen hyvin.
Luulen kuitenkin, että nuoret ovat aika herkkiä aistimaan sen, milloin heidän tunteensa ja huolensa viedään alennusmyyntiin poliittisen populismin markkinoille.
Viite: Riikka Purran kolumni Maaseudun tulevaisuudessa 3.9.2021
