Saamelaisten ja suomalaisten pitkä yhteinen historia

Radio Kolonial – mitä kolonialismista kannattaa tietää?

Kolonialismi on kautta historian ollut mukana suomalaisten arjessa, mutta emme vain huomaa sitä. Suomi ei ole irrallinen ajopuu, joka ajelehtii historian virrassa, vaan mukana kolonialismin suuressa tarinassa. Jopa suomalaiset lastenkirjat kuvasivat imperialistista maailmanjärjestystä, Pohjoismaat lähtivät mukaan kolonialistisiin hankkeisiin ympäri maailmaa ja Saamenmaata kolonisoitiin määrätietoisesti.

Radio Kolonial on podcast, joka käy läpi suomalaisten osuutta kolonialismin muokkaamassa maailmanjärjestyksessä. Tuore historiantutkimus avaa myös, mitä kaikkea menneisyydestä on ymmärretty väärin ja miten historiapolitiikkaa käytetään nykyhetkessä.

Podcastia tekevät yhteistyössä Voima-lehti ja Historioitsijat ilman rajoja. Sen tekemistä on tukenut Oskar Öflundin säätiö.

Saamelaiset ovat luovineet suomalaistamispyrkimysten paineessa ja toimineet omien oikeuksiensa puolesta monin eri keinoin vuosisatojen kuluessa. Näin kulttuuri on säilynyt elinvoimaisena tähän päivään saakka.

Radio Kolonialin neljännen jakson vieras, saamelaisen kulttuurin emeritusprofessori, historioitsija Veli-Pekka Lehtola on tutkinut eri strategioita, joita 1900-luvun alun tenolaisissa saamelaisyhteisöissä oli käytössä suhteessa suomalaistamiseen.

Suomalaissuuntautuneet saamelaiset omaksuivat suomenkielisten kulttuurista vaikutteita ja opettivat lapsilleen innokkaasti suomea. Vanhakantaiset käänsivät selkänsä suomalaiselle valtakulttuurille ja kääntyivät sisäänpäin. Näiden ryhmien välillä oli niitä, jotka sukkuloivat eri kulttuurien välillä.

Myötäilijät ottivat suomalaisesta kulttuurista käytäntöjä, joiden myötä he saivat valtaväestölle kuuluvia etuja, mutta toimivat kuitenkin omissa yhteisöissään. Neljänneksi ryhmäksi Lehtola nimeää kansallistietoiset osallistujat, jotka olivat ehkä opiskelleet Etelä-Suomessa ja omaksuneet kansallisaatteita, joita he sovelsivat saamelaisten parissa. He kannustivat muita saamelaisia järjestäytymään, jotta he pystyisivät vaikuttamaan yhteiskunnassa.

Lehtolan mukaan saamelaisia akateemisia historiantutkijoita on vähän, minkä vuoksi saamelaisten historia suodattuu valtaväestön linssin kautta. Tätä aukkoa ovat paikanneet erityisesti suullinen perinne, saamelaismuseot ja sukututkimus.

Akateemiset historiantutkijat käyttävät aineistonaan virallisia asiakirjoja, jotka kertovat hallinnon, viranomaisten tai valtaväestön näkökulmat johonkin tapahtumaan. Perimätieto, niin sanotut sukukirjat ja paikalliset kertomukset voivat sen sijaan tuoda esiin, miksi jokin asia tapahtui, ja miltä tapahtumat näyttivät niiden saamelaisten silmin, joita ne koskivat.

”Sukututkimus on ollut vilkasta saamelaistenkin parissa”, Lehtola sanoo.

”Sehän porautuu tietysti sen tietyn suvun ja tietyn tiettyjen alueiden historiaan ja on tyypillistä ’meijän historiaa’ siinä mielessä, että kun ihminen askartelee vuosikausia sukututkimuksen parissa, niin sehän kiinnostaa siinä vaiheessa aika pientä piiriä. Mutta kun se tutkimus on valmis, siitä aukeaa aika mielenkiintoisia tulkintamahdollisuuksia vähän joka suuntaan.”

Valtio kahden kansan mailla

Suomen valtio on perustettu kahden kansan, saamelaisten ja suomalaisten, maille. Tätä korostaa joulukuussa 2025 loppuraporttinsa luovuttanut Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio.

Mutta koska suomalaisten ja saamelaisten yhteiselo alkoi jo kauan ennen kansallisvaltion perustamista, sen ymmärtämiseksi on katsottava muutaman tuhannen vuoden taakse. Varhaisen historian tutkimus keskittyy muun muassa paikannimistöön ja kielentutkimukseen, sillä arkistolähteitä ei ole.

Modernina aikana kirjallista tietoa on paremmin saatavilla. Lehtolan mukaan saamelaisilla yhteisöillä eli siidoilla oli vahva, jopa autonomiseksi kutsuttu asema aina 1700-luvulle saakka, ja valtiot kunnioittivat sitä.

Kansallisvaltiot kuitenkin alkoivat murentaa murentaa saamelaista yhteiskuntajärjestelmää vuosisatojen saatossa. Esimerkiksi suomalainen koululaitos alkoi iskostaa valtaväestön ihanteita ja arvoja saamelaislapsille.

Taustalla vaikutti ”hyvän valtion” ihanne, jota oli vaikea kritisoida.

Historioitsija Jukka Nyyssösen mukaan Suomen valtio on pitkään ylläpitänyt kertomusta, jonka mukaan se tuottaa kaikille hyvinvointia ja tasa-arvoa. Sen vuoksi se ei kuitenkaan tunnusta eri vähemmistöjen erityispiirteitä saati erityisoikeuksia, kuten saamelaisten perinteiseen maankäyttöön liittyviä oikeuksia.

Jos muihin Pohjoismaihin vertaa, Suomella ei ollut Norjan kaltaista virallista, laissa määriteltyä suomalaistamispolitiikkaa, eli esimerkiksi saamen kielen puhumista ei laissa kielletty. Silti Suomessakin saamea tukahdutettiin hiljaisesti ja assimilaatio eteni, koska valtio ei edistänyt kulttuurisia, kielellisiä tai maankäyttöön liittyviä oikeuksia.

Kolonialismi ei siis tarkoita vain yksittäisiä sortotoimia, vaan laajempaa muutosta, jossa Suomi syrjäytti saamelaisten omat tavat järjestää yhteiskuntansa. 

Totuuskomissio luovutti suosituksensa

Jotta kolonialismia voidaan purkaa, historian kipukohdista täytyy puhua. Tähän tarttui Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio, joka ehdotti viime vuonna luovuttamassaan loppuraportissa Suomelle yli 60 toimenpide-ehdotusta, jotka parantaisivat saamelaisten asemaa. Ne on suunnattu laajasti valtionhallinnolle, ministeriöille, paikallisille viranomaisille ja lainsäädäntöön ja koskevat muun muassa saamen kielten ja kulttuurin asemaa, elinkeinoja, viranomaistoimintaa, koulutusta ja saamelaisten osallistumista päätöksentekoon.

Maaoikeudet ovat yksi tärkeimmistä kysymyksistä, saamelaisten oikeuksien kovaa ydintä.

Jaksossa niitä analysoi Rauna Kuokkanen, arktisen alkuperäiskansanpolitiikan tutkimusprofessori Lapin yliopistosta. Hänen mukaansa voisimme oppia muilta, miten alkuperäiskansojen maankäyttöoikeus voitaisiin järjestää.

”Suomessa edes pystytä kuvittelemaan, että mitä tämmöinen jaettu suvereniteetti tai jaettu maahallinto voisi olla. Muissa maissa siitä on paljon esimerkkejä ja käytänteitä, mutta täällä konkreettiseen pohdintaan ei ole haluttu edes alkaa.”

Alkuperäiskansoilla pitäisi olla itsemääräämisoikeus ja oikeus omiin maa-alueisiinsa, ja tämä erottaa heidät määritelmällisesti kulttuurisista ja etnisistä vähemmistöistä. Alkuperäiskansoja koskeva, jo vuonna 1989 laadittu ILOn yleissopimus 169 velvoittaisi valtiota lainsäädännön tasolla, mutta Suomi ei ole sitä ratifioinut. Miksi?

Kuuntele Radio Kolonial -podcastin neljäs jakso!

Radio Kolonial – mitä kolonialismista kannattaa tietää?

Kolonialismi on kautta historian ollut mukana suomalaisten arjessa, mutta emme vain huomaa sitä. Suomi ei ole irrallinen ajopuu, joka ajelehtii historian virrassa, vaan mukana kolonialismin suuressa tarinassa. Jopa suomalaiset lastenkirjat kuvasivat imperialistista maailmanjärjestystä, Pohjoismaat lähtivät mukaan kolonialistisiin hankkeisiin ympäri maailmaa ja Saamenmaata kolonisoitiin määrätietoisesti.

Radio Kolonial on podcast, joka käy läpi suomalaisten osuutta kolonialismin muokkaamassa maailmanjärjestyksessä. Tuore historiantutkimus avaa myös, mitä kaikkea menneisyydestä on ymmärretty väärin ja miten historiapolitiikkaa käytetään nykyhetkessä.

Podcastia tekevät yhteistyössä Voima-lehti ja Historioitsijat ilman rajoja. Sen tekemistä on tukenut Oskar Öflundin säätiö.