Lukuaika: 2 minuuttia

Teatteri Telakan Aino kostaa sukeltaa Kreikan mytologiaan ja Kalevalaan etsiessään välineitä pahuuden kierteen katkaisemiseksi

Näytelmän ensimmäinen Aino on rannalle ajautunut valas. Se kakoo sisuksistaan muovipusseja ja ilmoittaa katkerana ryhtyvänsä terroristiksi ylensyömällä itsensä jättiläismäiseksi itsemurhapommiksi. Myöhemmin törmäämme muun muassa Kalevalan Ainoon ja H.C. Andersenin sadun pieneen merenneitoon, joille heillekin on jäänyt kaikenlaista revanssihenkeä hampaankoloon.

Tanjalotta Räikän Teatteri Telakalle kirjoittamassa ja ohjaamassa Aino kostaa -näytelmässä vilisee myös antiikin myyttejä ja historiallisia henkilöitä. Esimerkiksi maailman vinoutumisen alkujuuri paikallistuu siihen, miten jumalallisen aviokiistan seurauksena Gaia junaili miehensä Uranuksen peniksen sirpillä leikattavaksi. Näin on vain loogista, että tästä alkunsa saanut Afrodite nousee parrakkaana merestä avautuen kehotraumoistaan.

Kuvaan sopii sekin, että Aristoteles joutuu pyytelemään anteeksi aiheuttamaansa luonnontieteen ylivaltaa länsimaisen kulttuurin piirissä ja epäonnistumistaan sotimiseen hurahtaneen Aleksanteri Suuren kasvatuksessa. Eri ikäisinä versioina kohdattava maailmanvalloittaja saa kantaa harteillaan myös Väinämöisen ja muiden miehisten riistäjien syntien taakkaa. Supersankariksi inkarnoituvalla Ainolla riittää puuhaa erityisesti Aleksanterin uudelleenkouluttamisessa.

Aino kostaa on itsenäinen teoksensa, mutta samalla henkistä jatkoa Räikän muutaman vuoden takaiselle Jussi & Jussi-näytelmälle. Se kertoi Suomen ensimmäisistä nimeltään tunnetuista homoista, jotka teloitettiin vuonna 1665. Ihmisyyden ytimeen matkustettiin silloin vähintään yhtä täyteen pakatulla tausta-aineistolla höystettynä kuin nyt.

Jussi & Jussissa kokonaisuutta koossapitävänä voimana lavalla nähtiin Pekko Käpin ja K:H:H:L-yhtyeen jouhikkoblues. Ensembleorkesteri ei olisi tehnyt pahaa tälläkään kertaa. Vaikka Käppi ahkeroi jälleen lukuisissa rooleissa, laulujen taustat tulevat enimmäkseen tallenteilta. Samalla musiikki näyttäytyy enemmän karaokemaisina välinumeroina kuin kannattelevassa tehtävässä.

Käpin lisäksi lavalla nähdään Telakan vanhat konkarit Antti Mankonen ja Kaisa Sarkkinen sekä hyvin paikkansa täyttävä ja kauniisti laulava Emmi Ranta-Ojala Nätyn 4. vuosikurssilta.

Näytelmän intensiteettiä syö se, että näyttelijöiden etäännyttävyyteen asti keskenään kierrättämät roolihahmot ovat enemmän yli-inhimillisiä ideaalityyppejä kuin lihaa, verta ja psykologiaa. Samalla ne tuntuvat kertovan painavia tarinoitaan enimmäkseen toistensa ohi yleisölle ja jossain sen takana luuraavalle ihmiskunnalle.

Draamallinen jännite tiivistyy silti loppua kohden, ja jonkinlaisessa merenalaisessa yökerhossa käytävässä Tähtien sota -vaikutteisessa lopputaistelussa koetaan jo hahmojen kiihkeämpää kohtaamista. Humanismin ihanteisiin sitoutunut katsoja voi kokea myös aitoja liikutuksen tunteita, kun maailman historian vääryydet läpikäynyt Aino alkaa viimein ymmärtää, miten perisyntisen kierteen voi ehkä sittenkin katkaista.

Aino kostaa kuuluu siihen kunnioitettavaan teatterilajiin, jossa sanomista on enemmän kuin riveille tai näyttämölle kunnolla mahtuu. Tällaiselle tekemiselle tyypillistä on, että lankulle osumisen alituisen sihtailun sijaan tärkeämpää on hypätä niin pitkälle kuin pohkeista irtoaa.

Tanjalotta Räikkä: Aino kostaa
Esitykset Teatteri Telakalla 30.11. asti