Ruotsalainen nuorisoelokuva Kevlarsjäl kertoo välittämisestä, läheisriippuvuudesta, vääristä valinnoista ja syyllisyydestä

Maria Eriksson-Hechtin esikoisohjaus kertoo eskilstunalaisessa lähiössä väkivaltaisen alkoholisti-isänsä kanssa asuvista teiniveljeksistä. Alex (Josef Kersh) on tasapainoilija ja selviytyjä, joka joutuu huolehtimaan konflikteihin ja ajattelemattomaan riskinottoon tavan takaa ajautuvasta pikkuveljestään Robinista (Jonay Pineda Skallak). Veljesten väliin kasvaa kipeä kuilu, kun Alex alkaa seurustella omalla tahollaan rajoja koettelevaan Ineksen (Adja Sise) kanssa, Kolmanneksi pyöräksi jäänyt Robin päätyy väärään seuraan ja tragedian kierre lähtee laukalle.

On helppo ymmärtää, miksi Eriksson-Hecht voitti elokuvallaan Guldbaggen eli Ruotsin Jussin. Nuoret näyttelijät tekevät erinomaista työtä yhdessä ja kukin omissa rooleisaaan. Vaikka elokuva käsittelee kursailematta dramaattisia teemoja perheväkivallasta eläinrääkkäykseen, päihdeongelmista läheisten menettämiseen tuskaan ja rikoksesta rangaistukseen, se ei silti herkeä missään vaiheessa ylitunteelliseksi. Silti esimerkiksi poikiaan väärin kohtelevan isän (Torkel Petersson) rakkaus lapsiaan kohtaan tunkee koskettavasti esiin rivien välistä.

Sosiaalisen realismin ja henkilökohtaisten valintojen kehyksessä kulkeva elokuva osoittaa, miten läheisistään välittämisen ja läheisriippuvuuden rajapintaa voi olla vaikea määritellä käytännössä. Pahat teot eivät todellisessakaan elämässä usein johdu pahuudesta vaan hukassa olemisesta. Toisaalta pahimmankin syyllisyyden kanssa on voitava jotenkin elää.