Metsäbiotalous on nykyajan trendikäsite, jota metsäteollisuus markkinoi ympäristöystävällisenä.

Yksinkertaistaen metsäteollisuuden tuotantoketju kulkee näin: monitoimikone hakkaa metsän, tukkirekka kuljettaa puut tehtaille. Ne valmistavat siitä paperisellua tai muuta puupohjaista raaka-ainetta. Tehtaan sivuvirtoina syntyy kuituja, selluloosaa, ligniiniä ja muita biomassoja, jotka tehtaat aiemmin mielsivät jätteeksi.

Metsäteollisuus on nyt jalostanut tuotantoaan niin, että se käyttää myös nämä sivuvirrat entistä tarkemmin hyväksi.

Tehtaat valmistavat biomassoista esimerkiksi tekstiilikuituja, jotka korvaavat epäekologisen polyesterin käyttöä vaatteissa. Ne tekevät niistä myös puupohjaisia pakkauksia, jotka korvaavat öljypohjaista muovia. Nämä ”metsäbiotalouden” uudet tuotteet siis korvaavat fossiilisia raaka-aineita, ja luonto kiittää.

Näin väittää suomalainen metsäteollisuus, mutta asia ei pidä paikkaansa.

Itse asiassa koko ”korvaamisen” ajatus on väärä, ja se pitäisi hylätä, sanovat Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat Otto Snellman ja Sakari Säynäjoki.

Snellman tutkii tekopyhyyden käsitettä ekokriisien politiikassa ja etiikassa. Säynäjoki taas tutkii etenkin yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti, kuinka syvästi kaikki moderni on riippuvainen fossiilisista poltto- ja raaka-aineista. Yhdessä kaksikko on tutkinut metsäbiotalouden nivoutumista fossiilisiin poltto- ja raaka-aineisiin.

Snellman ja Säynäjoki listaavat syyt, miksi metsäbiotalouden korvaamisnarratiivi on väärin. Korvaamisen sijaan metsäteollisuus on syvästi riippuvainen fossiilikapitalismista ja hyötyy siitä, he sanovat.

1. Hyvinvointivaltio rakennettiin fossiilisten päälle

Suomen metsäteollisuus on kasvanut nykyiseen kokoonsa fossiilisilla poltto- ja raaka-aineilla. Öljy ja kivihiili mahdollistivat metsäautoteiden ja rautateiden rakentamisen. Moottorisahat, metsäkoneet ja tukkirekat toimivat dieselillä ja mahdollistivat metsähakkuut yhä syrjäisemmiltä alueilta.

”On ollut ratkaisevan keskeistä puutuotantoketjujen tehostumiselle, että fossiilikäyttöiset vehkeet saatiin käyttöön”, Snellman kertoo.

Tuontifossiilisten turvin valtio ohjasi kotitaloudet vaihtamaan puun öljylämmitykseen, ja metsäteollisuus sai lisää puuta käyttöönsä.

Valtio ja metsäyhtiöt ovat vauhdittaneet metsänkasvua pääasiassa maakaasuun pohjautuvilla typpilannoitteilla. Fossiilikäyttöiset kaivinkoneet puolestaan mahdollistivat sen, että yli puolet Suomen soista ojitettiin metsämaaksi 1960–1970-luvuilla. Lisäksi fossiilisten polttamisesta johtuva ilmaston lämpeneminen on vauhdittanut metsien kasvua.

Kotitarvepuun käyttö Suomessa oli valtavaa vielä 1950–1960-luvuille asti. Tuontifossiilisten turvin valtio ohjasi kotitaloudet vaihtamaan puun öljylämmitykseen. Siten metsäteollisuus sai roimasti lisää puuta käyttöönsä. Metsäteollisuuden vientitulot taas pitkälti mahdollistivat fossiilisten poltto- ja raaka-aineiden tuonnin Suomeen. Ne kiihdyttivät entisestään metsäteollisuuden tuotantoa.

”Se oli tietoista poliittista vientistrategiaa. Näin saatiin talous kasvuun ja voitiin rakentaa hyvinvointivaltio”, Snellman sanoo.

2. Kaikki modernit teollisuudenalat riippuvat fossiilisista

Raaka-aineet ja energiamuodot ovat teollistuneissa yhteiskunnissa symbioosissa. Näkökulman on tehnyt tunnetuksi ranskalaishistorioitsija Jean-Baptiste Fressoz, jonka teesi kuuluu tiivistettynä näin: öljyn poraamiseen tarvitaan teräsputkia. Teräksen valmistuksessa puolestaan poltetaan kivihiiltä. Myös tuulivoimaloiden rakentamiseen tarvitaan terästä ja niiden pinnoitteisiin öljyä.

Vaikka tietty teollisuudenala ei suoraan polttaisi fossiilisia polttoaineita energianlähteenään, on se silti epäsuorasti riippuvainen fossiilisista poltto- ja raaka-aineista. Koko moderni infrastruktuuri rakentuu niille.

Puunkorjuu ja -kuljetus ovat suoraan riippuvaisia juurikin fossiilisista polttoaineista.

Suomalaisen metsäteollisuuden yritykset mainostavat, että polttamalla puuta ja mustalipeää energiakseen niiden tehtaat olisivat fossiilivapaita lähivuosina. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

”Jos tehtaassa käytetään terästä tai mitä tahansa nykyaikaista teknologiaa, on ilmiselvää, että se on fossiilisista riippuvainen”, Säynäjoki sanoo.

Samalla metsäteollisuus kääntää huomion pois muista tuotantoketjujensa vaiheista. Niistä esimerkiksi puunkorjuu ja -kuljetus ovat suoraan riippuvaisia juurikin fossiilisista polttoaineista.

3. Korvaaminen on mahdotonta

”Nykyinen biotalous ei ole itsessään kestävää. Hakkuumäärät ovat jo aivan liian isot, niitä ei voi kasvattaa siitä”, Säynäjoki sanoo. Biomuovin tuotanto on prosentin luokkaa maailman muoveista, öljypohjaisten taas 99 prosenttia. Parhaimmillaan puupohjaisten ”korvaavien” tuotteiden osuus on muilla aloilla muutamia kymmeniä prosentteja.

”Sellaisten raaka-ainemäärien korvaaminen [metsäbiotaloudella] on aivan mahdotonta. Pitäisi hakata koko maapallon metsät paljaaksi, eikä sekään riittäisi kuin hetkeksi”, Säynäjoki sanoo.

Puupohjaiset tuotteet voivat korvaamisen sijaan jopa lisätä päästöjä, käy ilmi Elias Hurmekosken tutkimuksesta. Nykyiset sellutekstiilit, eli pääasiassa viskoosi, eivät korvaa öljypohjaista polyesteria lainkaan, vaan paisuttavat tekstiilien määrää maailmassa. Samalla niin eloperäiset kuin fossiilisetkin päästöt kasvavat.

Pahvin kulutus räjähti maailmassa vasta, kun onnistuttiin valmistamaan petrokemiallisesti kovetettua pahvia.

Puu ei myöskään voi korvata fossiilisten raaka-aineiden ominaisuuksia. Tietyt tuotteet onnistuvat pieninä määrinä, kuten biomassasta valmistettava kerosiini, mutta senkin tuotantoprosessi on täysin riippuvainen fossiilisista poltto- ja raaka-aineista.

Lähes kaikissa ”korvaavina” markkinoiduissa tuotteissa puu yhdistyy fossiilisiin raaka-aineisiin, kuten muoveihin tai liimoihin. Tällaisia tuotteita ovat monet pakkaukset, tekstiilit ja käyttöesineet.

Pahvin kulutus räjähti maailmassa vasta, kun onnistuttiin valmistamaan petrokemiallisesti kovetettua pahvia.

Myös kasvava osuus maailman puurakennusmateriaaleista on fossiilikomposiitteja. Niihin kuuluvat vaneri, kuitu- ja lastulevyt ja insinööripuutuotteet. Ne eivät kirjaimellisesti pysyisi kasassa ilman fossiilisia liimoja. Määrä lähentelee jo sahatavaran vuotuista tuotantoa maailmassa.

Esimerkiksi puukerrostalojen kantavissa rakenteissa käytetään monikerroslevyä ja viilupuuta, jotka ovat fossiilikomposiitteja. Kun kerrostalon runkona toimii monikerroslevy, betonin ja teräksen tarve laskee, muttei korvaannu läheskään täysin. Lisäksi kipsilevyn eli kartongin ja kipsin komposiitin kulutus moninkertaistuu betonirunkoiseen taloon verrattuna.

4. Fossiilituotteista ei voi valita vain tiettyjä

Fossiilitaloudesta ei voi helposti valita yksittäisiä tuotteita, sillä eri hyödykkeiden tuotannot ovat kytkeytyneet toisiinsa. Öljy ja maakaasu tulevat samoista lähteistä, joten on vaikeaa ottaa käyttöön vain toista niistä.

Metsäteollisuus suunnittelee hakkuumäärien kasvattamista lannoittamalla metsiä lisää, pääasiassa maakaasupohjaisilla typpilannoitteilla.

Öljynjalostuksessa suurin osa raakaöljystä jalostuu polttoaineiksi. Vain pienestä osasta raakaöljyä onnistuu jalostaa kemianteollisuuden raaka-aineita. Metsäteollisuuden puupohjaiset tuotteet ovat riippuvaisia niistä.

Snellman korostaa, että voi olla hyvin riskialtista lisätä riippuvuutta petrokemiantuotteista ja toivoa, että muu infrastruktuuri muuttuisi.

Minne ohessa jalostetut fossiiliset polttoaineet laitettaisiin, jos niitä ei polteta, Säynäjoki pohtii.

5. ”Korvauspuhe” on bisnesmahdollisuus

Metsäalan yritykset eivät usko itsekään alan tuotteiden vähentävän fossiilituotteiden, kuten kemikaalien, kasvavaa kulutusta lähivuosikymmeninä. Samaa sanovat valtavirran ilmastopolitiikka ja -skenaariot.

Korvaavat tuotteet ovat siten ennen kaikkea pyrkimys kasvattaa bisnestä. Metsäalan kasvunäkymät ovat loistavat, jos se saisi nykyisen tuotannon lisäksi edes parin prosentin markkinaosuuden fossiilituotteiden valtavasta kysynnästä. Se kuitenkin edellyttäisi suurempia hakkuumääriä ja siten lisää fossiilisia lannoitteita, konevoimaa ja infrastruktuuria.

Myös fossiiliteollisuus hyötyy uusista tuotteista, joissa sen raaka-aineet yhdistyvät puupohjaisiin tuotteisiin. Raaka-aineiden kokonaiskulutus maailmassa jatkaa näin kasvuaan.

Esimerkiksi uusien rakennusteollisuuden komposiittien keksiminen kasvattaa kokonaiskulutusta helposti paljon, koska niille löydetään uusia käyttökohteita.

”Jos sulla oli aiemmin puulautalattia, nyt sä pistät siihen laminaatin”, Säynäjoki kuvaa.

Kertakäyttökulttuuri jatkuu

Metsäalan yritykset suunnittelevat markkinoille vaihtoehtoja, jotka korvaavat fossiilipohjaisia tuotteita mahdollisimman yksi yhteen. Niitä on helpoin saada kaupaksi. Esimerkiksi sellupohjaisia kertakäyttöastioita voi käyttää täsmälleen samaan tapaan kuin muovisia. Kestämätön kertakäyttökulttuuri jatkuu.

”Biotalouden korvausajatus on läpeensä konservatiivista. Se ohjaa ajatuksen siihen, että meidän pitäisi emuloida [jäljitellä] fossiilitaloutta, vaikka se ei ole mahdollista”, Snellman sanoo.

Snellmanin mukaan on äärimmäisen tärkeää pohtia, mitä biomassalla tehdään tulevaisuudessa.

”Tämä ei voi olla vain suuryritysten päätettävissä.”

Snellmanin ja Säynäjoen tutkimusartikkeli ”Vihreää vai mustaa kultaa?” on hyväksytty julkaistavaksi Alue ja Ympäristö -lehteen. Julkaisun jälkeen artikkeli on avoimesti saatavilla verkossa.

Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.