Turhautuminen nykyiseen, kapitalistisen markkinatalouden ohjaamaan työelämään sai Lauri Antti Mattilan ja Juhani Haukan tarttumaan Etsitkö töitä? -hankkeeseen. Kantavana ajatuksena oli halu muuttaa nykyinen työnhakujärjestelmä ihmislähtöisemmäksi.
Keväällä 2020 projektiin sai ehdottaa mitä tahansa työtä, jota haluaisi päästä tekemään. Hakemuksia tuli yhteensä 2574 ja niistä kahdeksan työtä valittiin toteutettavaksi. Projekti kutsuu ajattelemaan koko työnhaun järjestelmän uusiksi.
”Turha työ voisi olla treidaajan työ, joka toimii finanssikapitalismin ytimessä”, projektin ja taideteoksen toinen toteuttaja Mattila avaa.
”Turha työ on jotakin vahingollista, kestämätöntä, riistävää ja tuhoisaa”, Haukka jatkaa.
Hänen mukaansa hakemuksissa nousi esille työelämään liittyvä voimakas pahoinvointi.
Sisin ja sydän työn lähtökohtana
Vuotta ennen Mattilan valmistumista teatteriohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta kulttuurin ja taiteen määrärahoja leikattiin tuntuvasti. Ala alkoi näyttäytyä hierarkkisena ja ulossulkevana.
Dokumenttielokuvaa opiskeleva Haukka kertoo ihmisten välisen kilpailun alkavan alalla jo opintovaiheessa.
Arvokriittisyys työn ja maailman jäsentämisen tapoja kohtaan sai taiteilijat kaipaamaan keskustelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta.
”Ihmisen sielu, sisin ja sydän, voisivat olla työn lähtökohtana?” Haukka pohtii.
Projektin työnhakulomake ohjasi ajattelemaan työtä ilman tulosvastuuta ja pohtimaan sitä esimerkiksi omien tarpeiden ja rakkauden tunteen kautta.
Työhakemuksista arvottiin haastatteluun 16 henkilöä, joista kahdeksan arvottiin tekemään työtä. Valintaa ohjasi etukäteen määritelty tavoite siitä, että yksi työntekijöistä on lapsi ja yksi seniori ja että sukupuolijakauma on tasainen.
Toteutuneita töitä olivat kirjan kirjoittaminen ja julkaisu, luontofilmien kertojaäänenä toimiminen, riippumaton astrobiologi, tanssityöpajojen pitäminen favelassa Brasiliassa, puiden kanssa musisointi, kirjeiden kirjoittaminen Seilin saarella, äidin saattohoitajana toimiminen sekä haastattelut vaikeista isä-lapsi-suhteista.
Hanke ja sen ulostulo toteutettiin yhteistyössä Työväenmuseo Werstaan, Esitystaiteen seuran ja Osuuskunta Poesian kanssa.
Hakemuslomakkeista koostettiin aineisto, jonka pohjalta syntyi kirja. Lisäksi kahdeksan työtä dokumentoitiin. Materiaalia on nähtävillä Tampereen Työväenmuseo Werstaan näyttelyssä huhtikuun alkuun saakka.
Kokeellisessa työkkärissä keskustellaan
Mattilan kokemukset pätkätyöläisenä TE-toimiston asiakkaana saivat pohtimaan järjestelmän järjettömyyttä ja taiteen positiota.
”Istuin Pasilan virastotalon auditoriossa, jossa konsulttiyrityksen edustaja puhui siitä, miten tulee pysyä positiivisena ja markkinoida itseään. Kaikki olivat hiljaa, tilanne oli pakotettu ja hyvin hierarkkinen. Se sai pohtimaan, että mitä jos nämä ihmiset vaikka keskustelisivat keskenään tai opettaisivat toisiaan?”, hän ehdottaa.
Kokemuksista syntyi työpajasarja ”Kokeellinen TE-toimisto”, joka toimii Werstaalla nähtävän näyttelyn yhteydessä.
Työ, joka hoitaa ihmistä ja ympäristöä
Suuri osa hakemuksista liittyi kirjoittamiseen, maalaamiseen ja muihin kädentaitoihin sekä yhteisötaiteeseen. 14 prosenttia hakijoista, eli yhteensä 361 hakemusta, valitsi työnsä kategoriaksi hoivan.
”Tämän taideteoksen perusteella monille ihmisille juuri hoivatyö ja ihmisten auttaminen olisi mielekästä työtä”, Mattila avaa.
Konkreettisia hoivatyön ehdotuksia olivat esimerkiksi läheisen ihmisen saattohoito, läsnäoleminen, löytöeläinten hoitaminen, koti-isänä toimiminen tai itsensä hoivaaminen.
Ehdotuksissa näkyi myös halu ympäristön hoitamiseen, kuten esimerkiksi meren rannan putsaaminen tai navetan korjaaminen.
”Tämän taideteoksen perusteella monille ihmisille juuri hoivatyö ja ihmisten auttaminen olisi mielekästä työtä”, Mattila avaa.
”Ihmisten suuri tahto hyviin tekoihin yllätti ja häkellytti”, Haukka kertoo.
Hakemuslomaketta luodessa Mattilan ja Haukan yhtenä toiveena oli, että ehdotetut työt olisivat jollakin tavalla hyviä tai parantavia tekoja. Sitä ei kuitenkaan rajattu.
”Hoiva ei välttämättä ollut näkökulma itse työssä. Harvemmin ihmiset kuitenkaan haluavat, että työ jollakin tavalla satuttaa, tuottaa kipua tai on vaivalloista, vaan että se hoivaa itseä tai ympäristöä”, Mattila pohtii.
Taiteilijat kokevat, että jo pelkästään projektin lähtöasetelmana ollut tilan antaminen jollekin tärkeälle, on hoivaavaa. Tilan antaminen tuli esille myös työhakemuksissa.
”Elisa järjesti Brasiliassa köyhässä favelassa eläville ja kadulla työskenteleville nuorille tanssityöpajoja. Työ mahdollisti stipendit perheille, mikä tarjosi nuorille ajan osallistua. Tämän voisi ajatella yhteisöä hoivaavana työnä, tilan luomisen kautta”, Haukka avaa.
Taideteos mahdollisti äidin saattohoidon
Hanne työskenteli projektissa äitinsä sielunhoitajana ja tilanteen muuttuessa myös saattohoitajana. Äiti kuoli projektin aikana 2020. Hanne on yliopisto-opiskelija ja alkoi ensin etsiä töitä rahoittaakseen äidin syöpähoitoja.
”Halusin mahdollistaa äidilleni hyviä ja iloisia kokemuksia rankkojen hoitojen keskelle. Hän oli pienituloinen eläkeläinen ja monelle tavalliset asiat, kuten ravintolassa tai teatterissa käyminen eivät olleet mahdollisia.”
Hoivatyö näyttäytyy Hannelle aliarvostettuna asiana yhteiskunnassa.
Äidin voinnin huonontuessa alkuperäinen suunnitelma muuttui ja Hanne muutti äitinsä luokse. Ilman projektin kautta työskentelyä äidin kotisaattohoito ei olisi ollut mahdollista.
”Halusin antaa takaisin ihmiselle, joka on tehnyt eteeni niin paljon.”
Hoivatyö näyttäytyy Hannelle aliarvostettuna asiana yhteiskunnassa.
”Se on näkymätöntä. Arvoa ei tunnisteta, huomata tai se on itsestäänselvää. Kuitenkin se on valtavan tärkeää, eikä ilman sitä yhteiskunta pyörisi.”
Lopun ajan kapitalismi ajaa perustuloon
Hoivatyön tulevaisuutta pohtiessaan taiteilijat Mattila ja Haukka peräänkuuluttavat tervettä suhdetta ihmisiin, muihin elollisiin olentoihin ja ympäristöön sekä ihmisarvoa.
”Annetaan arvo ihmiselle, jotta häntä ei nähtäisi kestävyysvajeena”, Haukka avaa.
Taiteilijan rooli hoivatyöntekijänä ohjaa toisinaan väärään suuntaan.
”Joskus yhteisötaiteilija palkataan hoivayksiköihin ja hän päätyy taiteen ohessa tekemään hoivatyötä ilman koulutusta. Se tuntuu dystooppiselta tulevaisuuden kuvalta”, Mattila pohtii.
Ekologinen kriisi ja työntekijöiden muuntuminen ”mekaanisiksi tuloskoneiksi” luovat halun taistella järjestelmää vastaan.
”Menestymisen mittarit ovat täysin yhdentekeviä tässä ajassa. Itselle tuntuu tärkeältä unohtaa mittarit ja ajatella, että ehkä voin nämä kapitalismin lopun ajat soittaa vaan rokkia ja levittää rakastavaa energiaa. Ehkä se on mielekkäin ratkaisu tähän tilanteeseen”, Mattila avaa.
Perustulo olisi Mattilan mukaan tulevaisuuden skenaatio, joka tarjoaisi ihmiselle mahdollisuuden ympäristön kannalta mielekkääseen toimeliaisuuteen.
Hanne kertoo käsityksensä työstä muuttuneen projektin jälkeen.
”Ajattelen, että työ on enemmän määrittelykysymys, sosiaalinen rakenne ja ihmisen päätös. Miksipä ei voisi työ olla vaikka minkälaista, merkityksellistä ja hyvää tuottavaa.”
Etsitkö töitä? -näyttely Työväenmuseo Werstaalla 24.9.2021-3.4.2022 ti-su klo 11-18. Vapaa pääsy.
Kokeellinen TE-toimisto -työpajasarja toisenlaisesta työelämästä, tulevat työpajat:
3.4.2022 klo 12-17 Kosketuksesta, hoivasta ja kauneudesta
“Miten työn merkityksellisyys rakentuu ja millaista on kaunis työ? Työpaja merkityksellisyydestä, nautinnosta, hoivasta ja kosketuksesta.”
Alustajina koreografi Anna Maria Häkkinen ja pappi Marjaana Toiviainen.
Vapaa pääsy.
https://etsitkotoita.wordpress.com/
