Lukuaika: 2 minuuttia

Jos kapitalistinen omistusoikeus on ristiriidassa liberaalien vapausihanteiden kanssa, mikä olisi parempi termi liberalismin tilalle?

Juha Sääski: At the intersection of streets, 120 x 150 cm, 2019

Voima-talous-logo: Talous-tekstin O-kirjaimen sisällä teksti "Voima".

Artikkeli on julkaistu Voiman visionäärisessä talousliitteessä.

Ensimmäinen Voima-talous julkaistiin Voiman 5/2021 välissä ja Issuussa.

Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.

Kapitalismin ja liberalismin kohtalonyhteys on melko yleisesti hyväksytty sekä kapitalistisen vallankäytön puolustajien että sen kriitikoiden piirissä. Puolustajien osalta tämä ei ole kovinkaan yllättävää.

Liberalismin houkuttelevuus näkyy esimerkiksi siinä, miten avioliittoa tai päihteitä koskevat käsitykset ovat viime vuosina muuttuneet. Vaikkapa suuryritysten valta-asemaa vahvistavien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä voi edistää kertomalla niiden edistävän liberaalia vapautta. Se vetoaa monen arkijärkeen.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kapitalismin ja sitä pönkittävien omistusoikeuksien taustalta löytyy oletuksia, jotka ovat vähintäänkin ajoittaisessa ristiriidassa liberaalien vapausihanteiden kanssa. Ekonomismi ja propertarismi ovat siksi parempia käsitteitä kuvaamaan kapitalismin aatteellista luonnetta kuin liberalismi.

Jotkut viittaavat ekonomismi-sanalla talousasioiden suureen painoarvoon päätöksenteossa tai tieteellisessä selittämisessä. Itse tarkoitan ekonomismilla pyrkimystä rajata talouden alue politiikan ulkopuolelle. Siinä määrin, kun ajattelemme demokratian olevan mahdollista nimenomaan politiikan tai poliittisen alueella, ekonomistinen rajaaminen auttaa talouden suojaamista demokraattisilta vaatimuksilta.

Ekonomismi on talouden epäpoliittisuus -oletuksen poliittista käyttöä. Ekonomismin pohtiminen auttaa havaitsemaan kapitalismin ja liberalismin jännitteitä. Liberalismin pelkistetyimpään ytimeen kuuluu haittaperiaate: kaikki saavat tehdä mitä huvittaa, kunhan siitä ei aiheudu liiallista haittaa muille.

Mikä sitten on liiallista haittaa? Tupakointi julkisissa tiloissa? Loukkaava puhe? Sellutehtaan jokeen laskemien aineiden ympäristövaikutus? Näihin ei ole mitään selkeää oikeaa vastausta, sillä haittaperiaatteen mukainen kiistely vapauden rajoista erilaisissa tilanteissa on osa liberalismin ydintä.

Ekonomismi on talouden epäpoliittisuus -oletuksen poliittista käyttöä.

Ekonomismiin kuuluu usein oletus, että talouden alueella toimii harmoniaa tuottava mekanismi. Siitä on toisinaan käytetty vertauskuvaa ”näkymätön käsi”. Sen mukaan talouden vapailla toiminnoilla on taipumusta tuottaa yhteistä hyvää. Siten liberaali pohdinta haittaperiaatteen soveltamisesta on talouden sisällä tarpeetonta. Siellä missä homma hoituu ikään kuin eräänlaisen näkymättömän käden johdattelemana yhteisen hyvän puolesta, liberaali haittaperiaate joutaa romukoppaan. Mutta koska ekonomismi tukahduttaa liberalismia nimenomaan talouden alueella, puhe ”talousliberalismista” on harhaanjohtavaa.

Toki liberalismin voi määritellä niinkin, että kapitalistiset omistusoikeudet ovat lähtökohtaisesti sen keskeinen osa. Silloin puhe kapitalismin ja liberalismin ristiriidoista on tietenkin hassua. Miksi siis kiistellä moisesta määrittelykysymyksestä? Yksi syy on, että niin voidaan pohtia, miten kapitalistinen omistusoikeus rajaa liberalismin pelkistetyksi ytimeksi kutsumaani vapautta.

Omistaminen tarkoittaa oikeutta rajata toiset pois omistukseni piiristä. Liberaalin vapausihanteen mukaisesti meillä on oikeus liikkua haluamallamme tavalla, jos siitä ei ole liiallista haittaa muille. Suomessa yksi tämän vapauden ilmentymä on jokamiehenoikeus (tai vähemmän sukupuolittuneesti: jokaisen oikeus).

Jos propertarismia eli kapitalistisen omistusoikeuden periaatetta alettaisiin soveltaa tiukemmin, maanomistajalle tulisi suurempi oikeus rajata aitaamalla tai muilla keinoin muiden liberaalia liikkumisvapautta. Enää ei liberaaliin tapaan kysyttäisi, onko liikkumisesta haittaa, vaan liikkumisen estäminen voisi tapahtua epäliberaalisti vetoamalla omistajan etuoikeuteen.

Tarkoitukseni ei ole tässä puolustaa minkään erityisen omistusoikeusjärjestelyn toivottavuutta. Ehdotukseni on paljon vaatimattomampi: Julkisen keskustelun ja poliittisten kamppailujen selventämiseksi olisi täsmällisempää käyttää termiä propertaristi kuin liberaali sellaisista tahoista, jotka pyrkivät ensisijaisesti edistämään kapitalistisia omistusoikeuksia.

Rajanveto voi olla joskus vaikeaa, sillä joku voi edistää sekä joitakin liberaaleja että propertaristisia tavoitteita. Propertarismin käsite onkin hyödyllinen erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa kapitalistisen omistusoikeuden pönkittäminen rajoittaa liberalismin vapausihannetta. Yhtenä esimerkkinä maaomistusten aitaaminen.

Aitaaminen on hyödyllinen vertauskuva myös monien muiden omistamisen muotojen pohdinnassa. Kamppailut algoritmien tai kehon hallintaan liittyvistä oikeuksista tarjoavat tästä monia esimerkkejä.

Kirjoittaja on maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa.

Kommentoi Facebookissa
Avatar
  • 8.6.2021
  • Kirjoittanut voima
  • Kuvat Juha Sääski