Greta Thunberg tukijoukkojensa keskellä.
Aurinkoisena aamuna Tukholman vanha keskusta näyttää kauneimmat puolensa. Ilmastokriisistä huolestuneet, perjantaisin parlamenttitalon luona mieltään osoittavat nuoret eivät joudu tänä päivänä palelemaan.
Nuoret eivät ole tyytyväisiä. Ilmastokriisi kiihtyy, ja ymmärtämättömien aikuisten keskustelupalstoilla nuoria haukutaan laiskoiksi lintsaajiksi. Mielenosoituksessa selviää pian, että kyse on kaikkea muuta kuin laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.
Nuoret kokevat joutuvansa osoittamaan mieltään ja potkimaan eloa vitkasteleviin ja turhanpäiväisyyksiin keskittyviin vanhempiin sukupolviin, jotka enemmänkin tuhoavat kotiplaneettaa kuin aktiivisesti pyrkivät pelastamaan sitä mitä ehkä pelastettavissa vielä on.
Nuorten epätoivoa pakoilevien aikuisten väitteet lintsaamisesta saattavat johtua juuri siitä, että lintsaaminen on heitä lähellä: nämä ilmastokriisin kiistäjät lintsaavat itse.
Skolstrejk för klimatet -kampanjan luoja ja keulakuva on kansainväliseksi luonnonsuojelun supertähdeksi nostettu teini, 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg.
Hän aloitti koululakkonsa viime syksynä protestina ilmastonmuutosta ehkäisevien toimenpiteiden hitaudelle ja jatkuvalle vitkastelulle.
”I want you to panic”, haluan teidän olevan paniikissa, on Thunberg laukonut maailman johtajille.
Mynttorgetilla Ruotsin Parlamenttitaloa vastapäätä, Kuninkaanlinnan vieressä, ei onneksi vallitse paniikki. Koululakkolaiset juttelevat keskenään ja muodostavat Thunbergin ympärille suojelevan piirin.
Thunberg on vakava ja ujo, mutta tervehtii Voiman toimittajaa ja kuvaajaa suostuen hieman poseeraamaan. Hän ei juuri pysty jäämään juttelemaan, sillä häntä avustava aikuinen muistuttaa, että juuri tänään Thunbergilla on kiireisiä yhteydenottoja. Thunberg pysyy paikalla, mutta joutuu vähän väliä etääntymään porukasta puhelimeen puhuen.
Yksi päivän puheluista saattaa tulla yhdysvaltalaisesta Time-aikakauslehdestä, sillä seuraavalla viikolla Thunberg poseeraa sen kannessa. Lehden mukaan Thunberg on uuden sukupolven johtajia.
Nuoria puhuttaa erityisesti eläin- ja kasvilajien katoaminen alati kiihtyvään tahtiin, sillä uusimman YK:n raportin mukaan nykymenon jatkuessa, yli kolmannes maapallon luonnosta on tuhoutunut vuoteen 2050 mennessä.
Paikalla piipahtaa Thunbergia kovasti fanittava yhdysvaltalainen reppureissaaja. Hän kertoo osallistuvansa ilmastokriisiprotesteihin aina kun sellainen osuu maailmalla vastaan.
”Asun rannikolla, eivätkä kalat enää liiku kuin ennen. Monet lajit ovat vaihtaneet paikkaa tai niitä ei ehkä enää olekaan”, nainen ehtii huikkaamaan ennen kuin kiirehtii syrjemmälle tallentamaan videopäiväkirjaansa.
Reissaajankin huoli on aiheellinen. YK:n luontoraportin mukaan erityisesti merten ekosysteemeissä tuhot ovat suuria. Ilmaston muuttuminen saattaa kiihdyttää niitä tavoilla, joita ei vielä tunneta.
Kuten lakkojohtaja Thunberg, myös Minna Dahlin ja Melda Nahnfeldt ovat paikalla perjantaisin.
Miten opettajat suhtautuvat tähän?
”Ihan hyvin, ei koulun kanssa ole mitään ongelmaa”, sanoo Dahlin. ”Ei minulla ole muuta vaihtoehtoa.”
Eivät aikuiset sentään ihan patalaiskoja ole, vaan heitäkin alkaa raahautua iltapäivällä paikalle. Kylteistä päätellen ainakin ”isovanhemmat tulevaisuuden puolesta”, ”kirjailijat tulevaisuuden puolesta” ja vain keskenään keskusteleva, sisäänpäinkääntynyt ”psykologit tulevaisuuden puolesta” -ryhmät ovat paikalla. Porukkaa on reilusti yli toista sataa.
”Muusikot tulevaisuuden puolesta” -joukkoa edustavat tällä kertaa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin käyrätorvensoittaja Anna Ferriol ja alttoviulisti Dashiel Nesbitt.
”Kaikkien täytyy auttaa”, sanoo Ferriol. Molemmat kertovat olevansa paikalla koska ilmaston ongelmat ovat yhteisiä, ja toimenpiteillä on kiire.
Vaikka Greta Thunberg ja muut koululakkolaiset ovat alun alkaen suunnanneet viestinsä nimenomaan Ruotsin parlamentille, poliittiset muutokset eivät heille riitä. Liike-elämän isoimpien finanssirattaiden pitää muuttua. Maailma ei saa nojautua öljytalouteen, sanovat he.
”Jotkut suurimmista öljy-yhtiöistä ovat tienneet ilmastonmuutoksesta jo 1970-luvulta saakka”, huokaa Minna Dahlin ja vimmastuu: ”Eikä kukaan ole tehnyt mitään!”
1970-luku mahtaa teineille näyttäytyä historiallisten kerrostumien takaisena muinaisaikana, sillä Thunbergia tukeva nuorisojoukko on syntynyt yli kolme vuosikymmentä myöhemmin.
”Pelottavinta on, että jotkut voivat todellakin ajatella, ettei ilmastokatastrofi koske heitä”, kuittaa joku, ja jatkaa: ”Jos on tienannut tarpeeksi rahaa öljyllä, voi ostaa vuoren ja muuttaa sen laelle asumaan kun vesi nousee.”
Nuoret väittelevät kiivaasti mitkä olisivat parhaita ilmastotekoja. Thunberg on puheenvuoroissaan vaatinut päättäjiä noudattamaan hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suosituksia.
Myös yksilöillä on velvollisuuksia. Nuoret tuomitsevat erityisesti kerskakulutuksen kuten pikamuodin ja turhan lentämisen.
Eikä syntejä voi sovittaa liian pienillä teoilla: on hyvä, jos jotkut ovat vegaaneja ja kierrättävät, mutta maailman pelastamiseen tarvitaan isompia muutoksia, he tuumivat.
Thunberg vetäytyy välillä paijaamaan koiraansa ja juttelemaan äitinsä kanssa. Paikalle saapuneet aikuiset tarjoavat koululakkolaisille suklaata. ”Onhan se vegaanista?”, kysytään salamannopeasti. Tietenkin on, ja koko levy hupenee saman tien.
Suklaata tarjonnut aikuinen näyttää tyytyväiseltä: ahkerien mielenosoittajien palkitseminen herkuilla lienee sekin jonkinlainen ilmastoteko, riittävä tai ei.
