Aminatou Haidar, 42-vuotias aktivisti, on noussut Länsi-Saharan itsenäisyystaistelun symboliksi. Kun La’younin lentokentän viranomaiset pakottivat hänet palaamaan Lanzaroten saarelle Espanjaan, Haidar aloitti nälkälakon ja ilmoitti palaavansa Länsi-Saharaan ”elävänä tai kuolleena”. Lakkoa jatkui yli kuukauden ja Haidarin terveydentila heikentyi päivä päivältä. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon ilmaisi huolensa Haidarin tilasta.

Lopulta Marokko joutui taipumaan Haidarin päättäväisyyden edessä ja mellakoiden pelossa. Haidar sai palata ilman ehtoja kotiinsa Marokon miehittämään La’youneen.

Sittemmin vapaus on vaihtunut kotiarestiksi.

Nyt Aminatou Haidarista, joka kehottaa sahraweja väkivallattomaan vastarintaan, on tullut Länsi-Saharan itsenäisyyskamppailun kasvot. Marokon otteet miehitettyillä alueilla ovat sen sijaan koventuneet.

Väkivallattoman vastarinnan nimeen vannova ja Robert F. Kennedyn ihmisokeuspalkinnon saanut Aminatou Haidar vieraili viime vuonna Suomessa kertomassa kotimaansa onnettomasta ihmisoikeustilanteesta.

”Ihmisoikeustilanne kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan. Pidätykset, katoamiset ja kidutus ovat meille arkipäivää. Olemme pettyneitä Yhdistyneisiin kansakuntiin”, Haidar valitti. ”Meidät on petetty. Kansainvälinen yhteisö on välinpitämätön, kun Marokko rikkoo ihmisoikeuksia Länsi-Saharassa.”

Luoteis-Afrikassa sijaitsevaa Länsi-Saharaa pidetään Afrikan viimeisenä siirtomaana. Alue oli ollut Espanjan siirtomaana 1800-luvun lopusta lähtien. Heti itsenäisyyden jälkeen Marokko miehitti Länsi-Saharan Mauritanian kanssa. Miehitys tuomittiin YK:ssa kansainvälisen oikeuden vastaiseksi.

Vuonna 1975 YK:n yleiskokous vahvisti alueen kansan, sahrawien, itsemääräämisoikeuden osana kansainvälistä dekolonisaatioprosessia. Se ei kuitenkaan rauhoittanut aluetta. Itsenäisyysliike Polisario aloitti taistelut miehitysjoukkoja vastaan, ja Mauritania vetäytyi jo vuonna 1979. Marokko joutui taipumaan vuonna 1991 rauhansopimukseen, joka solmittiin YK:n välityksellä.

19 vuoden takaisessa sopimuksessa luvattiin järjestää kansanäänestys, jossa sahrawit saisivat päättää tulevaisuudestaan. Kansanäänestystä ei ole vieläkään järjestetty. Sahrawit pidetään kurissa kovin ottein. Länsi-Saharan tilannetta verrataankin usein Itä-Timoriin, joka myös joutui kamppailemaan itsenäisyydestään aina viime vuosiin asti.

Haidar sanoo olevansa valmis kuolemaan maansa itsenäisyyden vuoksi. Marokon viranomaisten kovat otteet ovat tulleet tutuiksi. Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987, jolloin hän virui lähes neljä vuotta pimeässä ja saastaisessa sellissä. Haidarista tuli yksi ”kadonneista”. Edes lähimmät perheenjäsenet eivät saaneet tietoa hänestä.

”Minulla oli koko pidätyksen ajan musta liina silmillä, jotten erottaisi yötä ja päivää ja menettäisin ajantajuni”, Haidar kertoo.

”Minut suljettiin pieneen likaiseen huoneeseen, joka oli täynnä hyönteisiä. Edes eläimet eivät voi elää sellaisessa paikassa. Minulla ei ollut mitään kontaktia ulkomaailmaan. Puhetta ei sallittu. Jos yritti kuiskata jotain, ja poliisi kuuli, seurauksena oli lyöntejä ja potkuja.”

Vankien kidutus sai monia muotoja: pakkovalvotusta, yhdellä jalalla seisottamista, sähköiskuja.

”Vuonna 2005 aloitimme intifadan, kansannousun. Poliisit pahoinpitelivät ja pidättivät minut uudelleen, kun olin saamassa hoitoa sairaalassa. Jouduin taas vankilaan. Meidät ahdettiin selliin, pahamaineiseen El-Aaiunin ’mustaan vankilaan’, jossa meitä pidettiin epäinhimillisissä oloissa.”

Haidar suljettiin kymmenen muun naisaktivistin kanssa seitsemäksi kuukaudeksi 2 x 2,5 metrin kokoiseen selliin. Amnesty on raportoinut useista ihmisoikeusloukkauksia Marokon miehittämällä alueella.

Länsi-Saharassa on rikkaat kalavedet, fosfaattia ja öljyä. Takaamalla ranskalaisille ja yhdysvaltalaisille öljy-yhtiöille pääsyn alueen luonnonvaroihin Marokko on onnistunut kiertämään kansainvälisen oikeuden koukerot.

Ranska on puolustanut intressejään erämaakaistaleella aktiivisesti sekä YK:n että EU:n kautta. EU on solminut Marokon kanssa kansainvälisen oikeuden vastaisen kalastussopimuksen, jossa nuottaa vedetään Länsi-Saharan rikkailla kalavesillä. EU-maista vain Ruotsi vastusti sopimusta loppuun asti. Suomi taipui kovan painostuksen jälkeen lopulta äänestämään tyhjää.

Suomen Marokon-suurlähettiläs Antti Rytövuori vieraili viime syksynä miehitetyllä alueella Dakhlassa, jossa allekirjoitettiin Marokon kansallisen energiayhtiön ONE:n Wärtsilältä tilaamaa voimalaa koskeva sopimus. Ulkoministeriö ilmoitti Rytövuoren olleen ”tiedonhankintamatkalla”.