Espanjassa elinkustannuksien laskeminen valtaamalla on vakiintunut käytäntö. Useat pienet sekä suuret kaupungit vilisevät vallattuja taloja. Vahvan liikehdinnän tukena on useat lainsäädännölliset porsaanreiät.

”Valtaaminen täällä on semilaillista, harmaalla alueella”, kertoo Maria.

Maria pyörittää yhdessä muutaman muun henkilön kanssa Barcelonan valtaustoimistoa. Toimisto perustettiin vuonna 2004 usean vallatun talon yleiskokouksen toimesta tukemaan valtaajia laki- ja muissa käytännön asioissa. Yksi syy perustamiselle oli valtaajia puolustavien asianajajien kehotus keventää heidän massiivista työtaakkaansa, jota he eivät suinkaan suorittaneet ilmaiseksi.

”Täällä on siis aika monta valtausta. Lehdistö arvioi pari vuotta sitten niitä olevan 300, mutta arvioon ei tietenkään voi luottaa täysin.”

Kun monet valtausliikkeet ympäri Eurooppaa ovat hiipuneet viimeisen parin vuosikymmenen aikana väkivaltaisesti tukahdettuina, Barcelonassa ollaan yhä samoissa lukemissa kuin Berliinissä 1980-luvulla.

”Ihmiset täällä valtaavat monista eri syistä. Jotkut tarvitsevat asuinpaikan, toiset seuraavat poliittista vakamustaan ja kolmannet taas haluavat tiloja tietylle toiminnalle. Hyvin erilaiset ihmiset valtaavat. Perheet, joiden raha ei riitä toimeentuloon, paperittomat maahanmuuttajat, nuoret, poliittiset aktivistit tai vaikkapa vanhat ihmiset, jotka eivät vuokrankorotuksesta tai muusta syystä saa tai voi enää asua vanhassa kodissaan. Olemme saaneet yhteydenottoja kaikilta näiltä ryhmiltä.”

Espanjan perustuslain artikla 47 sanoo, että jokaisella kansalaisella on oikeus ”sopivaan ja arvokkaaseen asumiseen”. Tästä oikeudesta huolehtiminen on julkisen vallan tehtävä. Samassa kohdassa velvoitetaan julkinen valta toimimaan kiinteistöspekulaatiota vastaan.

”Perustuslaki on Francon jälkeiseltä ajalta, kun Espanjaan alettiin luoda demokratiaa. Se antaa oikeastaan huomattavan paljon painoa yksityiselle omistusoikeudelle. Mutta on toki totta, että perustuslaissa on tämä yksi myönteinen pykälä. Pykälä on kuitenkin osa perustuslain toista osaa, joka sisältää niin sanottuja sosiaalilakeja. Kyseessä on siis sosiaalinen oikeus. Oikeus yksityisomaisuuteen kuuluu perustuslain ensimmäiseen osaan, joka on toista osaa tärkeämpi”, kertoo Elena, toinen valtaustoimiston aktiivi.

”Ensimmäisessä osassa on kuitenkin myös kansalaisten perustavanlaatuinen oikeus yksityisyyteen. Ja ilman taloa sinulla ei voi olla yksityisyyttä”, Elena jatkaa.

Vaikka perustuslaki tarjoaa puitteet puolustaa valtauksia häätöjä vastaan, itse valtaaminen on nykyään selvästi kiellettyä.

”Valtaaminen oli oikeastaan kokonaan lakien ulkopuolella Franconkin aikana ja aina vuoteen 1996 asti. Ennen tätä ei ollut olemassa kohtaa rikoslaissa, joka kielsi valtaamisen”, Elena kertoo. ”Syyttäjät ja kiinteistöomistajat käyttivät valtaajia vastaan siviilioikeudellista lakia, joka koski ihmisiä, joilla oli ollut vuokrasopimus mutta jotka olivat syystä tai toisesta lakanneet maksamasta vuokraa. Tähän valtaajat vastasivat, että ’hei, me emme ole vuokralaisia. Me emme maksaneet. Me valtasimme. Siinä on ero. Ette voi käyttää näitä lakeja meitä vastaan’.”

Vuonna 1996 Espanjan rikoslakiin lisättiin pykälä valtaamista vastaan. Se nimeää taloon tunkeutumisen ja siellä oleskelemisen vastoin omistajan tahtoa anastamiseksi.

Myös Barcelonassa vallatessa on siis ensiarvoisen tärkeää, että virkavalta ei näe, kuka tunkeutuu rakennukseen. Valtaajilla ei ole oikeuksia valtaajina vaan asukkaina. Espanjan perustuslain pykälät 18.1 ja 18.2 kieltävät toisen ihmisen kotiin menemisen ilman asukkaiden lupaa. Jos talon katsotaan olevan valtaajien asumiskäytössä, kielto koskee myös omistajaa. Asumisilmoitukseksi kelpaa esimerkiksi oveen kiinnitetty lappu. Näin luodaan hämmennystä siitä, kenellä on käyttöoikeus taloon.

Joskus tämä riittää estämään poliisia tulemasta taloon – tosin Barcelonassa poliisit harrastavat myös laittomia häätöjä. Kun kiinteistö kerran on vallattu, on myös tärkeää tehdä selväksi, että kyseessä on valtaus eikä tavallinen murto. Tätä palvelee edellä mainittu lappu tai vaikkapa banderolli, joka ilmoittaa kiinteistön olevan vallattu.

Vaihtamalla lukon rakennukseen oleskeleminen muuttuu myös legitiimimmäksi poliisin silmissä. Ennen kaikkea se estää omistajaa tulemasta rakennukseen.

Barcelonan valtaajien keskuudessa kiertävä valtausopas antaa tarkat ohjeet, kuinka selvittää, onko kiinteistö tyhjillään sekä miten selvitetään rakennuksen omistussuhteet, kuinka pitkään se on ollut tyhjillään ja mitä mahdollisia suunnitelmia sille on. Espanjassa on myös sivustoja, jotka kartoittavat, mitkä yritykset harrastavat spekulaatiota.

Helsingissä valtaaminen on usein helpointa julkisissa kiinteistöissä. Tällöin on viranomaistaho, jonka kanssa neuvotella ja johon kohdistaa poliittista painetta ja mahdollistaa valtaus edes muutamaksi päiväksi. Yksityiset omistajat ovat usein innokkaasti häätämässä heti ensimmäisenä päivänä. Barcelonassa tilanne on juuri päinvastainen.

Perustuslain uudistuksen myötä Espanjassa on kolme eri juridista menettelyä valtausten suhteen: hallinnollinen, rikosoikeudellinen ja siviilioikeudellinen. Mitään taloa ei voida häätää laillisesti käymättä läpi yhtä näistä menettelyistä. Valtausopas selventää tätä juridista sekasotkua.

Hallinnollinen käsittely koskee kaikkia julkisia (kaupunki, valtio tai näiden tehtäviä suorittava yritys) kiinteistöjä. Tällöin kiinteistön omistava viranomaistaho saa ilmoittaa häädöstä hallinnollisena toimeenpiteenä. Itse häätöön tarvitaan kuitenkin tuomioistuimen päätös. Koko prosessi on yleensä nopeampi kuin siviilioikeudellisissa ja rikosoikeudellisissa tapauksissa, koska kiinteistön omistaja voi itse laittaa prosessin suoraan alulle.

Siviilioikeudellinen ja rikosoikeudellinen käsittely koskevat yksityistä omaisuutta. Ensimmäisessä kyse on omistajuuskiistasta ja toisessa valtaamista käsitellään rikollisena toimintana. Molemmissa on hyödyksi voida esittää mahdollisia epäselvyyksiä kiinteistön omistajan eri omistusasiakirjoissa. Suurin ero on, että jälkimmäisessä tapauksessa valtaajat voidaan tuomita valtaviin sakkoihin tai jopa vankilaan.

”Lakeja voidaan tulkita monella tavalla. Valtaajia tukevat asianajajat tulkitsevat niitä meidän eduksemme. Usein kiinteistönomistaja tai rakennusyhtiö ei huolehdi kiinteistöstään, vaan he jättävät sen homehtumaan vuosikausiksi, muuraavat ikkunat ja ovet umpeen ja odottavat hinnan nousua. Silloin me katsomme, että he ovat myös luopuneet oikeudestaan huolehtia talosta. Ja se jättää meille tilan sanoa, että ’hei, te ette huolehdi tästä talosta. Me muutimme tänne ja meillä on oikeus asumiseen ja se on tärkeämpi kuin teidän oikeutenne spekuloida.’ Näin laki siis toimii. Se on avoin tulkinnalle.”

Usein oikeudenkäynnit päättyvät häätöön. Kaikilla eri oikeusmenettelyillä voidaan kuitenkin ostaa aikaa. Valtaajat voivat vedota perustuslain eri kohtiin: oikeus asumiseen, julkisen vallan velvollisuus taistella spekulaatiota vastaan, oikeus yksityisyyteen. Ja valitusmahdollisuuksia on useita oikeusmenettelystä riippumatta.

Kaikki oikeustapaukset vaikuttavat toisiinsa. Siksi valtausoppaassa korostetaan, että valtaajien tulee oikeustapauksissa kantaa vastuunsa ja työstää strategiaansa. Näin saadaan mahdollisimman myönteisiä ennakkotapauksia.

”Oikeudessa meidän argumenttimme on, että kyllä, on olemassa oikeus yksityisomaisuuteen. Mutta omistajan tulisi aina antaa omaisuudelleen sosiaalinen funktio. Näin määrää nimittäin myös perustuslaki. Jos omistaja hylkää omaisuutensa, ei käytä sitä ja jättää sen heitteille, silloin me voimme käyttää sitä”, Elena selittää.

Läpi haastattelun Elena ja Maria korostavat toistuvasti, että vaikka lait ovat olleet tärkeitä liikkeen menestymiselle, niin ratkaisevinta on toiminta itse.

”Osittain valtaaminen on siis mahdollista, koska lait eivät laita yksityisomaisuutta aivan kaiken muun yläpuolelle. Mutta valtausten tärkein puolustus ei kuitenkaan ole oikeussalissa. Se on kaduilla. Se on spekulaation julkisessa tuomitsemisessa, suorassa toiminnassa, yhteistyössä muiden taisteluiden kanssa ja vastavuoroisessa tuessa naapurustoryhmien kanssa”, Elena selittää.

”Suurin syy sille, että valtaaminen on mahdollista on se, että ihmiset taistelivat oikeuksiensa puolesta aikaisemmin ja että täällä oli suuri valtausliike 1980-luvulla”, Maria pohtii. ”Ihmiset taistelivat poliisien kanssa häätöjä vastaan ja loivat hyviä ennakkotapauksia oikeudessa. Liikkeet eivät menesty sen takia, että valtio päättää antaa heille vähän oikeuksia. Vaan koska ihmiset taistelevat jollain tasolla – oli se sitten ruohonjuuritason organisoimista, vetoomuksien keräämistä tai talojen valtaamista ja niiden puolustamista läpi monipäiväisten poliisihyökkäysten. Näin myös Barcelonassa luotiin nykyinen tilanne valtaamisen suhteen.”

Mitkä sitten ovat menestyvän valtausliikkeen tärkeimmät lähtökohdat?

”Tehkää toiminta avoimeksi”, Elena kehottaa. ”Sosialisoikaa tieto niin, että naapurit voivat ymmärtää, mitä te teette ja miksi. Yrittäkää osallistaa heidät toimintaan ja tehkää selväksi miten se liittyy naapuruston yleiseen kehitykseen. Selittäkää kuinka asumiseen liittyvät ongelmat koskevat hyvin monia ihmisiä ja että valtaaminen voi suoraan vaikuttaa myönteisesti monien elämään. Tämä tekee projektin kestäväksi ja mahdollistaa sen laajenemisen.”

Haastateltavien nimet on muutettu.

Helsingin Lopetetaan asunnottomuus -mielenosoitus ja julkinen talonvaltaus lähtee Hakaniemen torilta 17.10. kello 15. Mielenosoituksen päätteeksi Asuntotoiminta-verkosto valtaa talon protestina asumisen kalleudelle ja kiinteistökeinottelulle.