Teksti Mimosa Lindström

Huaycan jatkaa laajenemistaan hiekkaisille kukkulan rinteille. Yksi rinne oli kuitenkin väärä valinta.

Viime viikolla näin ehkä enemmän ihmisten elinoloja kuin koskaan aikaisemmin täällä ollessani. Kesäaikataulu vaihtui meidän kannaltamme ”normaaliin”, kun lapsilla alkoivat koulut ja meidän opetuksemme siirtyi suurilta osin viikonloppuun. Aikataulun vaihdos merkitsi minulle työntäyteistä viikkoa, kun sain ravata ympäri Huaycania muistuttelemassa perheitä uudesta lukujärjestyksestä.

On selvää että täällä alhaalla alue D:ssä, jossa mekin asumme, on perusasiat himpun verran paremmin kuin ylempänä muilla alueilla. Valtaosassa taloista on sähköt ja juokseva vesi. Talot ovat myös yleisesti paremmassa kunnossa ja vähemmän ”hökkeleitä”. Muilla alueilla näkee paljon enemmän majaa muistuttavia katottomia rakennelmia, joista puuttuu ainakin sähkö.

Huaycan perustettiin 1980-luvun puolivälissä ja syynä oli Liman asukasluvun räjähdysmäinen kasvu. Vuonna 1940 Limassa asui vain 640 000 ihmistä ja 80-luvun alussa luku oli jo 4,8 miljoonaa. Väkeä tulvi Andien alueelta parempia elinoloja hakemaan. Köyhyys ja hallituksen välinpitämättömyys ajoivat ihmiset pois kodeistaan mm. Ayacuchon, Huancavelican ja Apurimacin syrjäisiltä seuduilta, joissa he joutuivat elämään ilman kunnon teitä, terveydenhuoltoa ja kouluja.

Uuden kaupungin perustaminen ei kuitenkaan ollut helppoa eikä hallituksella ollut kunnon ohjelmaa maan jakamiseksi. Valtaukset olivat yleisiä erityisesti 80-luvulla. Perheet yhdistyivät ja perustivat yhteisöjä, jotka suunnittelivat ja toteuttivat valtauksia.

Vaikka Huaycan vaikuttaakin 25 vuoden jälkeen ns. ”valmiilta”, valtauksia tapahtuu edelleen ja uusia pihapiirejä ilmestyy pölyisille rinteille. Usein valtaus on hiljaista sinisten telttojen ilmestymistä sinne sun tänne, mutta joskus valtauksen kohde on niin väärä, että viranomaiset joutuvat puuttumaan asiaan. Yhden tällaisen tilanteen saimme kokea tammikuun lopussa.

Poliisihelikopterit tiputtivat kyynelkaasupommeja ajaakseen valtaajat alas.

Ratsupoliisit partioivat Instituto de Huaycanin edustalla.

Tammikuun 29. päivän aamuna Huaycanin alue D sai herätä kukon kieunnan, koirien haukkumisen ja katumyyjien huutojen sijaan helikopterin pärinään ja mellakan ääniin. Koko naapurusto oli kerääntynyt kaduille seuraamaan talomme takaisen kukkulan tilannetta. Instituutin viereinen katu oli täynnä ratsupoliiseja.

Kukkulan rinteellä oli ihmisiä ja hiekkaan oli yön aikana ilmestynyt neliökuvioita. Alue oli siis vallattu ja hiekkaan oli merkattu pihapiirit. Helikopteri kaarsi yhä lähempää rinnettä ja laski kyynelkaasupommeja häätääkseen valtaajat. Silti edestämme laahusti rinteelle päin lisää miehiä lapioiden ja rakennuskappaleiden kanssa.

Noin tunnin häätöoperaation jälkeen rinteillä olleet valtaajat laskeutuivat alas agressiivisesti kiviä heitellen. Hälinän alkaessa naapuruston asukkaat pakenivat koteihinsa poliisin ottaessa kiinni joitain valtaajia.

Uutisten mukaan valtaajia oli ollut yhteensä noin 5000 ja syy, miksi viranomaiset ja paikalliset asukkaat raivostuivat juuri tästä valtausyrityksestä, oli arkeologisesti tärkeä alue Huaycan de Pariachi, joka on julistettu kansalliseksi kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2000. Inkat asuttivat aluetta vuosina 900-1450 jaa. ja 1450-1532 jaa. ja alueella ovat säilyneet muinaiset rauniot. Valtausyritys sai paikalliset asukkaat, viranomaiset ja Kulttuuriministeriön raivon valtaan. Huaycan Pariachin aluetta kunnioitetaan täällä syvästi ja siksi valtaajat haluttiin nopeasti alas turmelemasta sitä.

Välikohtaus oli kokonaisuudessaan ohi puoleen päivään mennessä. Jotkut pelkäsivät valtaajien yrittävän uudelleen yön aikana. Poliisi jäi kuitenkin joukkoineen partioimaan rinteitä eivätkä valtaajat palanneet. Viesti meni siis perille, koska kukkula on saanut olla sen jälkeen rauhassa. Ainoat ihmiset, joita siellä näkee , ovat plantaaseillaan uurastavat naapurimme.

Valtaukset eivät silti ole loppuneet. Luokkahuoneemme läheinen rinne alue Z:ssa täyttyi teltoista, jotka ovat sittemmin muuttuneet pieniksi asumuksiksi. Tällä alueella on kuitenkin mahdollista, että näitä rakennelmia ei käytetä asumiseen vaan jonkinlaiseen varastointiin. Rakentajina ovat nimittäin olleet paikalliset asukkaat joilla on jo talo alhaalla. Mutta yhtä kaikki, tarkoitus on sama. Kun elintila käy ahtaaksi ja perheet kasvavat, lisää tilaa on saatava.

Vallattu rinne alue Z 231:ssä