George W. Bushin onnistunut valtakausi

Teksti Ari Sardar

Presidentti George Walker Bushin valtakausi on nyt virallisesti ohitse. Kyse on toki lähihistoriasta ja vasta vuosien kuluttua voimme ihan tosissamme arvioida Bushin kautta. Jo nyt voidaan kuitenkin varmuudella sanoa, ettei Yhdysvaltain historiassa ole toista presidenttiä, joka olisi saavuttanut tavoitteensa yhtä hyvin kuin George W. Bush. Eipä siis ihme, että isä George Herbert Walker Bush liikuttuu kuvaillessaan poikansa saavutuksia.

Kesäkuussa 1999, kun George W. Bush ilmoitti presidenttiehdokkuudestaan, Yhdysvaltain tilanne oli Bushin perheen ja sen lähipiirin silmissä kurja. Bill Clinton oli katkaissut Ronald Reagan – George H.W. Bush -valtakauden, joka oli levittänyt uusliberalismin kaikkialle maailmaan – lopulta myös, Kuubaa ja Pohjois-Koreaa lukuunottamatta, kaikkiin entisiin itäblokin maihin. Clinton jatkoi toki neoliberalistisen politiikan runnomista niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. Silti Bushit sekä heidän ystävänsä ja tukijansa olivat jääneet syrjään vallan ja varallisuuden jaon päänäyttämöiltä.

Vaikka George H.W. Bushin virka Yhdysvaltojen presidenttinä oli tylysti katkaistu yhteen kauteen, hänen kaksi vanhinta poikaansa George ja Jeb olivat kuitenkin onnistuneet etenemään kuvernööreiksi. Tämä seikka tulisi osoittautumaan erittäin tärkeäksi Bushien paluussa vallankahvaan. Lopullisen sysäyksen suurelle paluulle antaisivat George H.W. Bushin tuomarinimitykset Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa.

George W. Bushin onnistumisten sarja alkoi jo republikaanien esivaaleista. Etelä-Carolinan esivaaleissa hänen päävastustajansa John McCain oli kansallissankarina pidetty sotaveteraani, vaikutusvaltaisen upseerisuvun vesa, joka oli nainut itsensä huippurikkaaseen sukuun. McCain oli voittamassa esivaalit. Hän ei kuitenkaan ollut Bushien kaveri. McCainia ei siten sopinut päästää presidentiksi.

Vaalien alla Etelä-Carolinassa levisi huhu, jonka mukaan McCainilla olisi lehtolapsi afroamerikkalaisen naisen kanssa. Monet asiantuntijat epäilevät, että huhu sinetöi Bushin esivaalivoiton. Oli niin tai näin, Etelä-Carolinan voitto nosti Bushin pikkuhiljaa kamppailuun demokraattien ehdokasta, Clintonin varapresidentti Al Gorea vastaan.

Voidaan helposti kuvitella, että presidentti Gore seikkaili Bushin dynastian painajaisunissa. Heidän näkökulmastaan Gore houraili sekavaa hippiläppää ja heitteli ilmaan vaarallisia ajatuksia ennen kaikkea verotuksesta ja ympäristön tilasta. Öljyväkenä Busheille on ollut tärkeätä pitää öljyn hinta korkeana ja sen tuotantokustannukset mahdollisimman alhaalla. Siitä ei neuvoteltaisi.

Goresta tiedettiin myös hänen kiinnostuksensa ilmastonmuutoskysymyksiin. Sen kuoliaaksi vaikenemiseen öljy-yhtiöt olivat jo ryhtyneet käyttämään melkoisia määriä vaikutusvaltaansa ja rahojansa.

Bushilla oli puolellaan ennätyksellisen suuri vaalikampanjabudjetti sekä FOX-televisiokanavan ja monien muiden medioiden järkkymätön tuki. Kuninkaantekijäksi muodostui kuitenkin lopulta Floridan kuvernööri, eli Jeb-veli, sekä isän nimittämät korkeimman oikeuden tuomarit.

Bushit olivat päässeet takaisin hoviin. Oli paljon tehtävää.

Joskus näkee jääkaapin oveen kiinnitetyn muistilistan perheen rästipuuhista. Bushien lista Valkoisessa talossa on saattanut näyttää tältä:

– Nosta öljyn hinta moninkertaiseksi.

– Ota haltuun Irakin öljyvarat. Ja tapa varmuudeksi Saddam Hussein.

– Ota haltuun Venezuelan öljyvarat. Ja tapa varmuudeksi Hugo Chávez.

– Hanki perusteita mammuttimaisen kokoisen armeijan, aseteollisuuden ja puolustusbudjetin ylläpidolle. (Ja ulkomailla sijaitseville tukikohdille myös.)

– Keksi joku keino kupata liittovaltiolta vuosittain satoja miljardeja dollareita meille ja meidän kavereille.

– Kevennä meidän suvun ja meidän kavereiden verotusta.

– Nimitä aina kun on mahdollista oma kaveri virkaan.

– Blokkaa viherpiipertäjähippien ympäristöhankkeet (varsinkin ilmastonmuutoskysymyksissä).

– Vahvista meidän ja meidän kavereiden ja liittolaisten valtaa Yhdysvalloissa sekä kaikkialla muullakin maailmassa.

– Hanki virallinen lupa tappaa ja kiduttaa.

PS. Varmista että Jeb saa toisen kauden Floridan kuvernöörinä. Oot sen mulle velkaa… t. Jeb ;)

Venezuela ja Hugo Chávez jäivät hoitamatta. Muuten George W. Bushin hallinto on toteuttanut kaikki listansa kohdat. Chávezkin sentään joutui kertaalleen hikoilemaan, kun keväällä 2002 hänet vangittiin vallankaappausyrityksessä. Se epäonnistui lopulta.

Kylmän sodan päätyttyä Yhdysvaltain viholliset olivat luonnollisesti käymässä vähiin. Valtaisa sotilaallinen valta alkoi tuntua kiusalliselta niin kotimaassa kuin ulkomailla. Uudeksi Pearl Harboriksi kutsutut syyskuun 11. päivän iskut kuitenkin aukaisivat mahdollisuuden keksiä uusia perusteita sotilasmahdin tarpeellisuudelle – ja mikä tärkeintä, ne jotka huvin rahoittavat, eli yhdysvaltalaiset veronmaksajat, eivät enää kyseenalaista rahojensa käyttöä.

Bushit ja heidän ystävänsä ovat sijoittaneet suuria omaisuuksia aseteollisuuteen. Siksi maan militarisointi tarkoittaa käytännössä suoraa rahallista tuloa heille. Kuten vanhan ajan aateliset, Bushit tavallaan verottavat kansalaisiaan puolustusbudjetin kautta.

Jättiyhtiö Halliburton, jonka toimitusjohtajana varapresidentti Dick Cheney on toiminut, on tehnyt useiden miljardien dollarien arvoisia sopimuksia miehitetyssä Irakissa. Miehitys ja sota jatkuvat, ja rahaa tulee vielä pitkään virtamaan Irakista Bushin perheelle ja sen lähipiirille. Jos ja kun Irakin tilanne normalisoituu, yhdysvaltalaiset yritykset saanevat haltuunsa maan tavoitellut öljysopimukset. Tämä tuskin haittaa Bushien öljyteollisuussukua.

George W. Bushin veropolitiikka – veronalennuksia rikkaille – on ollut republikaanien peruskauraa. Sen ajaminen on siis ollut helppoa. Enemmän ongelmia niin Yhdysvalloissa kuin maailmalla on aiheuttanut hänen ympäristöpolitiikkansa. Bushin palava halu kiistää ilmastonmuutos ja sen vaikutukset on välillä saanut jopa tragikoomisia piirteitä. Silti Bushin hallinto on määrätietoisesti ja tehokkaasti estänyt lakeja ja sopimuksia, jotka haittaisivat suvun ja sen ystävien liiketoimintaa öljyalalla.

Samalla järkähtämättömällä päättäväisyydellä George W. Bush on pyrkinyt nimittämään aina voidessaan ”oman miehensä” valtion virkaan. Hänen oma valtaannousunsahan osoitti, kuinka tärkeiksi nämä nimitykset voivat osoittautua.

George W. Bushin valtakauden kahdeksan vuotta ovat osoittaneet kuinka järkähtämättömällä päättäväisyydellä ja keinoja kaihtamatta voi onnistuneesti ajaa pienen piirin etuja.

Kun Bush nyt lähtee Valkoisesta talosta, moni hänen ystävänsä nostaa maljan poistuvan presidentin ja huikeiden kahdeksan vuoden kunniaksi. Ne muuttivat maailman paremmaksi paikaksi elää. Heille.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä