Sivullisena vallassa

Teksti Tuomas Rantanen

Elokuvissa voi nyt tarkastella ohjaaja Oliver Stonen luomaa kuvaa luuseripresidentti George Bushista. Samalla voi pohtia miten totalitarismi toimii. Tuomas Rantasen juttu on julkaistu aikaisemmin Voimassa 10/2008.

Kansakuntansa kohtalonkäänteisiin koukkuun jäänyt Oliver Stone on tällä kertaa tehnyt poliittisen realismin ja satiirin välillä vaappuvan muotokuvan George W. Bushista. Riisuessaan päähenkilöään Stone samalla paaluttaa amerikkalaisten ajankohtaisen sotapolitiikan kulmakiviksi aitoimperialistiset valtaintressit, tyhjät aatteet ja poliittisen johtajuuden täydellisen puutteen.

Pohjustaakseen väitettään Valkoisen talon suuresta poliittisesta tyhjiöstä Stone osoittaa puuduttavan perusteellisesti kuinka akuankkamaisen epäonnistujan auraa onnistuneesti vuosikymmeniä itselleen rakentanut Bush onnistuu viimein kompastelemaan uransa nousukaarelle. Samalla elokuva yllättää koulukirjapsykologisella tulkinnalla siitä, kuinka koko Bushin politiikka on ollut jatkettua oidipaalista pyrkimystä vapautua ankaran isän alistavasta holhouksesta.

Osoittamalla Bushin epäpäteväksi kaikkeen muuhunkin kuin USA:n presidentin virkaan Stone tulee tehneeksi Bushista syyntakeettoman. Koska Bush ei ole paha, vaan yksinkertainen pikkupoika, jolla on liian iso mopo, elokuvan piilokärjeksi nousee ajatus siitä, kuinka ylipäänsä on mahdollista että maailman mahtavin kansakunta luottaa systeemiin, joka nostaa valtaan Bushin kaltaisia henkilöitä. Tätä on amerikkalainen totalitarismi. Mutta Stone todistaa asiaansa ensi sijassa amerikkalaiselle yleisölle ja siksi meillä muilla on välillä tylsääkin. Mehän tiesimme tämän jo ennestään.

Oliver Stone: W. Ensi-ilta 2.1.2009. Kolme tähteä.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Etnosoi 2019