Oliver Stonen ura on ollut yhtä huojumista loistavien ja umpisurkeiden elokuvien välillä. Esimerkiksi vuoden 1986 poliittinen trilleri Salvador oli kerrassaan mainio, samana vuonna vuonna ensi-iltansa saanut Platoon taas ei niinkään. Sotaveteraani-Stonen Vietnam-kuvaus Platoon oli toki raadollisuudessaan uraauurtava ja teki kertaheitolla johnwaynelaisen koulukunnan kiiltokuvamaisen sotasankarin hahmon vanhentuneeksi. Tästä saavutuksesta Stone pokkasikin itselleen Oscarin parhaasta ohjauksesta. Kuitenkin Platoon on kömpelö elokuva, jossa dialogi on vaivaannuttavaa ja henkilöohjaus ontuu, juonesta puhumattakaan

Sama häilyvyys leimaa myös hänen dokumenttejaan. Hieman kömpelöä Comandante-dokkaria (2003) seurasi notkea South of the Border (2009).

South of the Border esitetään Lens Politica-elokuvafestivaaleilla.

Comandanten voi katsastaa kokonaisuudessaan YouTubesta (tekstitetty englanniksi).

South of the Border jatkaa siitä, mihin Comandante jäi, vaikka ei mikään virallinen jatko-osa olekaan. Haastateltuaan Fidel Castroa Comandanteen Stone jatkoi Latinalaisen Amerikan muiden vasemmistolaisten presidenttien puheille. Kuubassa Fidel on vaihtunut dokumenttien välissä Rauliksi.

Alueen vasemmistolaisia valtionpäämiehiä ja -naisen yhdistää pyrkimys uudistaa maidensa yhteiskuntia ja pyristellä irti kolonialismin jäänteistä, taloudellisesta riistosta. He kertovat Stonelle auliisti kamppailustaan Yhdysvaltojen ja IMF:n rautaista sotilaallista ja taloudellista hallintaa vastaan. Samalla muistutetaan Kolumbian oikeistolaisen johdon syventävän entisestään yhteistyötä USA:n kanssa huumeiden vastaisen sodan nimissä.

Erotuksena Kolumbian poliittisesta kermasta vasemmistopolitikkoja yhdistää myös kohtelu, jonka he saavat osakseen pohjoisen suurvallan poliittisen eliitin puheissa ja median hampaissa. Heidät kaikki on vuoron perään leimattu terroristeiksi, diktaattoreiksi tai huumekauppiaiksi. Kolumbian räikeätkään ihmisloukkaukset eivät saa osakseen paheksuntaa.

Dokumentin haastatteluja rytmitetäänkin lukuisilla pätkillä yhdysvaltalaisista uutisista ja ajankohtaisohjelmista. Niillä ohjaaja valottaa haastateltavistaan mediassa maalattua kuvaa. Ristiriita esitettyjen hekilöiden ja median maalaaman kuvan välillä on ilmeinen, eikä Stonen oma näkemys jää epäselväksi: hän seisoo tukevasti haastattelemiensa presidenttien takana.

Alleviivatakseen viestinsä Stone käyttää runsaasti aikaa osoittaakseen Yhdysvaltojen sekaantuneen Venezuelan vuoden 2002 epäonnistuneeseen sotilasvallankaappaukseen. ”Maailman parhaan demokratian” osuuden häpeällisyydelle vetää vertoja ainoastaan median hiljaisuus tapahtuneesta.

Esittämällä demonisoitujen presidenttien näkemyksiä, saavutuksia ja tavoitteita Stone pyrkii osoittamaan kotimaansa median puolueellisuuden. Mediakritiikki tuntuu ajoittain jopa nousevan henkilökuvia tärkeämmäksi tavoitteeksi. Stone onkin hyvin suorasukainen hyökkäyksessään Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ja valtamediaa vastaan. Samalla, kun hän kuvaa eteläamerikkalaista poliittista kenttää, aukeaa katsojalle näköalapaikka Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan ja valtamediaan laajemminkin. Samat lainalaisuudet toki koskevat Yhdysvaltojen toimia globaalisti, vain painotukset vaihtelevat maiden ja maanosien mukaan.

Valitettavasti Stonen valitsema lähestymistapa ei ole ollut avain valtavirran huomion tavoittamiseksi. Comandante ja South of the Border ovat niittäneet enemmän mainetta festivaaleilla kuin suuren yleisön joukossa. Comandanten esitys HBO-kanavalla jopa peruuntui Kuuban pidätettyä toisinajattelijoita televisioensi-illan alla.

Stonen palava halu valistaa suurta yleisöä kohtaa samaisen yleisön ja median valtaapitävien ennakkoluulot. Onneksi hän ei kuitenkaan ole antanut periksi.

Dokumentin ajankohtaisuutta lisää viime aikaiset tapahtumat Etelä-Amerikan poliittisella kentällä. Lokakuun lopun presidentinvaalien jälkeen Brasiliassa valta siirtyy vasemmistolaiselta Lula da Silvalta hänen tukemalleen Dilma Rousseffille. Kansalaisten jälleen kerran vahvistama mandaatti yhteiskunnan uudistuksille vahvistaa Stonen viestiä haastateltaviensa tavoitteiden vilpittömyydestä ja demokraattisuudesta.

Argentiinassa puolestaan kohdattiin maansuru, kun Stonenkin haastattelema entinen presidentti Néstor Kirchner menehtyi sairaskohtaukseen 27.10. Kirchnerin, jonka suosio kansan keskuudessa oli säilynyt vahvana, uumoiltiin asettuvan ehdolle seuraavissa presidentinvaaleissa.

Oliver Stone: South of the Border. Näytökset Helsingin Lens Politica -dokumenttielokuvafestivaaleilla torstaina 4.11. klo 20 (Andorra) ja lauantaina 6.11. klo 18 (Dubrovnik).