Aitiopaikalla

Teksti Susanna Kuparinen

Voima selvittää numerossaan 5/2009 (telineissä nyt!) Helsingin sosiaalitoimen johtaja Paavo Voutilaisen kalusteostoksia. Voutilaisen kuittipolkua seuratessaan Susanna Kuparinen törmäsi illanviettoon nyrkkeilykehän ääressä ja joukkoon muita erikoisia edustuskuluja. Fifi kertoo lisää.

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen lounastaa ahkerasti. Edustustilin kuiteista löytyy myös eurovaaliehdokas Bryggaren (sdp) nimi.

Mistä keskustelitte sosiaalitoimen kustantamalla lounaalla viime kesäkuun 9. päivänä ravintola Marco Polossa, business-menun, teekupposen, espresson ja pulloveden äärellä, Arto Bryggare?

”En muista enää, joistakin sosiaalitoimeen liittyvistä asioista me varmaan keskustelimme. Me ollaan Paavon kanssa vanhoja hyviä ystäviä ja Paavo on loistotyyppi”, Bryggare sanoo. Molemmat ovat urheilumiehiä, juosseet aitoja samassa seurassa Lappeenrannassa 1970-luvulla.

”En tiedä oletko kuullut, mutta minulla on myös tällainen tehtävä kuin kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja”, Bryggare jatkaa sarkastiseen sävyyn.

”Olen ollut myös kansanedustaja ja mulla on ollut elämässäni tällaisia lounaita miljoonia. Niissä ihmiset kertovat asioista, vaikka siitä minkälaisia lainmuutoksia tai lakialoitteita pitäisi saada aikaan. Joskus ne ovat lobbaamista, joskus informaatiota, joskus keskustelua. Lounaat ovat erittäin hieno ja luonteva tapa välittää informaatiota. Näitä on pidetty muutama tuhat vuotta. Ja kun on kiireisiä ihmisiä, kuten Paavo Voutilainen, tällainen lounas saattaa olla ainut sauma jossa Voutilaisen kaltainen virkamies ehtii puhua.”

Bryggare kuulostaa tuohtuneelta, ja selitän hänelle, että ei kenelläkään varmaan varsinaisesti ole mitään sitä vastaan, että kiireiset ihmiset pitävät palaveria lounaan yhteydessä.

Marraskuussa 2008 Voutilainen seurasi sosiaalitoimen rahoilla Amin Asikaisen nyrkkeilyottelua Hartwall Areenan aitiossa.

Soitan laskuun merkitylle yhteyshenkilölle Kirsi Rosmalle, sosiaaliviraston johdon sihteerille, ja kysyn, mistä tilaisuudessa oli kyse.

Rosma kertoo, että ei näe omista tiedoistaan muuta kuin sen, että kyseessä on ollut kahden kaupunginviraston yhteinen tilaisuus. ”Voutilainen on järjestänyt Areenan illanvieton yhdessä Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusjaoston osastopäällikkö Hannu Hakalan kanssa”, Rosma kertoo. ”Minä tein tilauksen Areenaan ja maksoin laskun”, Rosma kertoo. ”Tilaisuuteen on näköjään osallistunut 10 henkilöä.” Nimiä hän ei osaa kertoa.

”Laskukin on näköjään jaettu turvallisuusjaoston kanssa, tämä on sosiaalitoimen osuus tämä 1089,20 euroa”, Rosma kertoo.

Sosiaalitoimi on maksanut muun muassa kuohuviinitarjoilun, konjakkia, olutta, hiillostettua lohta, noin 400 euron buffetin ja aition henkilökohtaisen tarjoilijan palkkion.

Rosma ohjeistaa soittamaan turvallisuusjaoston projektipäällikölle Johanna Seppälälle tai osastopäällikkö Hannu Hakalan sihteerille. Hakala on lomalla, sihteeri ei vastaa. Kukaan ei vastaa.

Soitan Helsingin tarkastuslautakuntaa johtavalle Hannele Luukkaiselle (kok.) kysyäkseni, onko kahden viraston isännöimä illanvietto Areenan aitiossa hänen mielestään tavanomaista virkamiestoimintaa.

”Olemme kaupungin hallinnosta käsin kehottaneet, että kaupungin eri virastojen pitää tehdä enemmän yhteistyötä mutta tarkoitus ei ole, että se tehdään edustustilien kautta”, kaupunginvaltuutettu Luukkainen sanoo.

”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että nyrkkeilyottelu ei ole sen kaltainen tilaisuus, jossa kaupungin eri virastojen välisiä suhteita kannattaa hoitaa. Terveystoimessa ainakin joudutaan paikkaamaan niin paljon katujen nyrkkeilyottelujen jälkiä, että tuo ratkaisu tuntuu hieman oudolta”, Luukkainen sanoo.

”Harrastukset erikseen, virkatehtävät erikseen.”

Vihdoin tavoitan turvallisuusjaoston projektipäällikön Johanna Seppälän puhelimeen.

Turvallisuus- ja valmiusosasto on kaupungin elin, jonka tehtävä on koordinoida kaupungin turvallisuusasioita ja esimerkiksi poikkeustilanteiden hoito.

”Anteeksi nyt vaan, mutta miten ihmeessä sinulle on päätynyt jokin tällainen asia”, Seppälä ihmettelee ärtyneenä. ”Ja mitä sinun siitä muka tarvitsee tietää.”

Kerron Seppälälle, että tapahtuman luonne ja osanottajat ovat edelleen epäselvät, sillä laskun yhteydessä ei ole annettu normaalia selvitystä siitä, mihin tilaisuuteen lasku liittyy. Joudun toistamaan hänelle, että kunnallisten virastojen edustustilien julkisuus on päätetty korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuonna 1995. Seppälä suuttuu ja käskee laittamaan sähköpostia.

Turvallisuusjaos on suoraan kaupunginjohtaja Jussi Pajusen alaisuudessa toimiva osasto, eräänlainen poliisin jatke, kummajainen kaupungin laitosten joukossa.

Sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja poliisilaitoksen kanssa turvallisuusjaos toteutti muun muassa katuturvallisuusprojektin. Strategiassa hankkeen pääpaino on tehovalvonnassa Kampin ja rautatieaseman ympäristössä.

Soitan Paavo Voutilaisen sihteerille, Marianne Winterille. Kysyn Winteriltä Areenan tilaisuudesta. Miksi sosiaalitoimen johtaja katsoo aitiossa nyrkkeilyä sosiaalitoimen varoilla? Winter sanoo, että Kirsi Rosma olikin jo soittanut ja kertonut, että joku on kiinnostunut asiasta. ”Turvallisuusjaostosta taisi tulla sosiaalitoimeen kutsu”, hän aloittaa.

Mikä se sellainen kutsu on, jossa toinen osapuoli maksaa tilaisuudesta yli tuhat euroa, ihmettelen. Winter pyytää jättämään soittopyynnön.

Seuraavana päivänä Paavo Voutilainen on luurin päässä.

”Sosiaalitoimi osallistuu myös turvallisuusasioihin, meillä on säännöllinen yhteydenpito kaupungin turvallisuusjaostoon, poliisiin ja puolustusvoimiin”, Voutilainen selittää. ”Se on yksi keino, jolla sosiaalinen syrjäytyminen pidetään kurissa.”

Turvallisuusjaosto on muun muassa koordinoinut sosiaalitoimen ja poliisin kanssa katuväkivallan ehkäisemishanketta, mutta Voutilaisesta ei saa jankuttamallakaan irti, mikä oli tapaamisen tarkka syy. Keskustelu tuntuu liikkuneen aika yleisellä tasolla.

”Meillä oli kaupungin aitiossa kaupungin vieraana puolustusvoimien, poliisin ja sidosryhmien edustajia, ja ottelun lomassa meille jäi paljon aikaa henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. Silloin marraskuussa meillä oli akuuttina muun muassa tämä romanikerjäläisasia ja meillä oli suunnitteilla poliisin katupartioiden tehostaminen, jossa myös sosiaalitoimesta on työntekijöitä mukana.”

Voutilaisen mukaan Areenan aitio on kaupungin vuokraama, kaupunki on aikoinaan varannut yhden aition erilaisiin vierastapaamisiin. Voutilainen sanoo, että kaupunki on antanut nämä puitteet, linjaukset tulevat kaupungilta.

”Kutsuimme Hakalan kanssa paikalle eräitä tärkeitä sidosryhmiä”, Voutilainen sanoo. Hän luettelee aition väkeä:

”Siellä oli paikalla Hakalan kutsumina puolustusvoimista eversti Hannu Liimatta ja kenraalimajuri Arto Räty, poliisista apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku, ylikomisario Mika Pöyry, kuntaliitosta sosiaali- ja terveyspuolen johtaja Jussi Merikallio, politiikoista Arto Bryggare ja Diakonissalaitoksen, siis syrjittyjen asioita ajavan diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtaja Samuli Haapasalo, ja sitten oli vielä sosiaalitoimesta Jarmo Räihä”, Voutilainen listaa.

”Siinä taisi olla kymmenen nimeä, mukaan lukien siis minä itse ja ja toinen isännistä, eli Hannu Hakala.”

Ihmettelen eikö Voutilainen näe mitään ristiriitaa siinä, että kymmenen miestä kokoontuu turvallisuusasioiden ja väkivallan ehkäisemisen nimissä katsomaan väkivaltaurheilua. Onko se hieman mautonta? Miten romanikerjäläiset ja kuohuviinitarjoilu sopivat yhteen? Entä nyrkkeily ja katuväkivallan ehkäisy?

”Makuasiahan se on, selkeästi”, Voutilainen myöntää. ”Tämän ymmärrän täysin, tämä on tavattoman herkkä ja kunnioitusasia, mutta näinkin ison viraston asiakkaiden asioiden hoitaminen tapahtuu toisinaan vaativissa ja korkea-arvoisissakin kuvioissa. Se kuuluu vain työhöni, sellaisen henkilön työhön, jolla on miljardin vastuu.”

”Ja onhan nyrkkeilyssä kuitenkin säännöt, se on urheilua.”

Soitan taas Hannele Luukkaiselle ja kerron, että nyrkkeilyottelua seurasi aitiossa kymmenen miestä, jotka pohtivat kaupungin turvallisuutta ja väkivallan ehkäisyä.

”Olisivat nyt edes menneet johonkin konserttiin”, Luukkainen äsähtää.

Olisiko tämänkaltainen bondaus mahdollista naisille. Voisiko kymmenen vaikkapa katuprostituutiosta huolta kantavaa vaikutusvaltaista naista mennä puimaan asiaa vaikkapa strippiklubille.

”Naiset yleensä katsovat asioita vastuullisesti ja kokonaisvaltaisesti”, Luukkainen toteaa.

”Tässähän ei ole tehty mitään laitonta, kaupungin omat säädökset mahdollistavat tämänkaltaisen toiminnan, mutta meillä on ollut luottamus siihen rahan käyttöön. Ehkä edustilaisuuksien säädökset olisi syytä tarkistaa.”

Mutta missä menee raja? Pyydän Arto Bryggarea kertomaan, miten esimerkiksi Hartwall Areenan aitiossa istuminen edistää kaupunkilaisten intressejä.

”Olin Hartwall Areenan tilaisuudessa osittain isännän roolissa, kun se on kaupungin aitio, ja kun urheilu minua kiinnostaa kovin paljon. Tässä tapauksessa en tuntenut kaikkia osallistujia, siellä oli paljon keskustelua. En muista kaikkia aiheita, mutta tapaamisen syy oli se, että Helsingin kaupunki yrittää tehdä kaupungista turvallisemman.”

Mutta eikö olisi tehokkaampaa ja järkevämpää asioiden hoitoa istua pöydän ääreen pullakahville ja iskeä faktat pöytään, kuin pörrätä aitiossa kuohuviinilasien kanssa?

”En syö pullaa enkä myöskään juo viinaa.”

Onko harrastustoiminnan ja viranhoidon yhdistäminen verorahoilla sopivaa?

”Ei ole”, Bryggare jyrähtää. ”Mulla harrastus on se, että juoksen metsässä ja seuraan urheilua.”

Mutta etkö ole nyrkkeilyottelun aitiossa silloin harrastuksesi parissa, jos kerran urheilua seuraat?

”No emmä tätä kokenut millään tavalla hankalaksi, jos ajattelet että nämä pitäisi jotenkin erottaa.”

Bryggare ei muista tarkalleen mistä asioista kymmenikkö varsinaisesti keskusteli. Kerron Voutilaisen maininneen muun muassa romanikerjäläisongelman, jota aitiossa on ainakin sivuttu.

”No ei kai se haittaa jos keskustellaan romanikerjäläisistä”, Bryggare aloittaa.

Mutta jos kymmenen miestä kokoontuu aitioon syömään ja juomaan kaupungin rahoilla ja keskustelee siellä syrjäytyneistä ja romanikerjäläisistä, eikö se ole hieman etäännyttävä tapa tehdä rankkojakin päätöksiä, että vietetään mukavaa iltaa kun kuitenkin ainoa mitä nykyään tarjotaan on määrärahojen vähentäminen etenkin sosiaalipuolella?

”Jaa, ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, että onpa porukka ulkokultaista, että istuu ruokien äärellä ja puhuu kerjäläisistä. En mä sitä suurena syntinä pidä.”

Et pidä suurena syntinä, mutta pienenä kuitenkin?

”No jos haluat saivarrella, niin en pidä syntinä ollenkaan. En kokenut olleeni hyväksikäytetty, ei kun hyväksikäyttäjä.”

”Kun tätä nimilistaa katselee, niin varmaan tuo Bryggaren nimi sieltä nousee”, aloittaa turvallisuusjaoston osastopäällikkö ja Areenan illanvieton toinen isäntä Hannu Hakala, ennen kuin olen ehtinyt edes kysyä mitään.

”Hän oli paikalla Elämä on parasta huumetta ry:n puheenjohtajana. Hän on työskennellyt hyvin pitkään huumeista kärsivien lasten parissa.”

En raatsi kertoa Hakalalle, että Bryggare lopetti niissä hommissa jo kuusi vuotta sitten. Ja että Bryggare itse mielsi olleensa paikalla kaupungin edustajana. Sattuuhan näitä sekaannuksia.

”Oikeastaan koko tilaus olisi voitu tehdä meidän jaostomme nimissä, mutta sovittiin sitten, että me järjestämme liput ja sosiaalitoimi tarjoilut.”

Hakala kertoo, että liput maksoivat 390 euroa yhteensä plus toimituskulut. Ihmettelen, että olipas anteliasta sosiaalitoimelta, varsinkin jos Hakala on sitä mieltä, että tämä oli ennen kaikkea turvallisuusjaoston illanvietto. Tarjoiluthan maksoivat yli tonnin. Hyvä diili.

”Näitä illanviettoja maksellaan vuoronperään. Me menimme Areenaan siksi, että kaupunki on antanut ohjeen, että kaupungin tapaamisissa pitää käyttää omia tiloja. Se on kaupungin aitio.”

Hakalan mukaan Areenan urheilutapahtuma oli hyvä paikka tavata, kun ”oli niin miehinen osallistujajoukko”. Hakala selvittää, että yleensä Areenan illanvietoissa katsellaan jääkiekkoa, mutta marraskuussa ainoaan sopivaan ajankohtaan osui ainoastaan Amin Asikaisen nyrkkeilyottelu. ”Ajateltiin sitten, että mikäpäs siinä.”

Kysyn Hakalalta, että jos olisin ollut kärpäsenä katossa, niin mitä olisin kuullut ja nähnyt. Kuinka tällaisissa tilaisuuksissa keskustellaan?

Hakala luettelee yksityiskohtaisesti läpi turvallisuusjaoston tehtävät. Jaostolla on erityisen kiinteä yhteys puolustusvoimiin, sosiaalitoimella taas poliisiin, joka on jaoston tärkeä yhteistyökumppani. Jaoston tärkein tehtävä on koordinoida näiden neljän tahon keskinäisiä suhteita, tutustuttaa toisiinsa ihmisiä ja luoda verkostoja.

”Näissä tilaisuuksissa pidetään aina alkuun pari kolme virallisesti valmisteltua puheenvuoroa, joissa käydään pari kolme keskeistä asiaa. Ne toimivat johdatuksena ja keskustelunavauksina. Sitten jaetaan muistioita ja vaihdellaan käyntikortteja, sovitaan jatkotoimista.”

Jääkiekko-otteluissa tilaisuus kuulemma alkaa noin tuntia ennen ottelua, sitä jatketaan välierätauoilla ja noin puoli tuntia ottelun jälkeen. Amin Asikaisen nyrkkeilyottelussa alustukset aloitettiin jo puolitoista ennen ottelun alkua.

”Ottelut, niitähän oli useita, alkoivat kello 19. Näitä täyteotteluita kaikki eivät seuranneet, osa keskusteli myös niiden aikana.”

Hakala sanoo, että tapaamisen huolenaiheena ja keskustelun keskiössä olivat erityisesti varusmiehiä koskevat asiat.

”Kutsuntalautakunnassa on myös sosiaaliviraston jäsen, ja puolustusvoimia kiinnostaa varusmiehiä koskevat asiat, ja nykyään erityisesti se, että armeijan keskeyttäviä tai kutsunnoista kieltäytyviä on niin paljon. Laita nyt vaikka lehteen, mutta sotaväen toiveissa oli keskustella erityisesti helsinkiläisistä nuorista, eikä ole mikään salaisuus, että kutsunnoista putoavien määrään vaikuttaa päihdeongelma, erityisesti Helsingissä.”

Toisin sanoen Hakalan mukaan Areenan tapaaminen järjestettiin, koska puolustusvoimat halusi keskustella sosiaalitoimen kanssa huumeongelmasta ja sen lieventämisestä saadakseen enemmän sotilaita, turvallisuusjaosto halusi keskustella puolustusvoimien ja sosiaalitoimen kanssa huumeongelmista parantaakseen kaupungin turvallisuutta. Sosiaalitoimi taas haluaa auttaa puolustusvoimia saamaan enemmän terveitä nuoria armeijaan ja turvallisuusjaostoa sekä poliisia pitämään kadut turvallisina – ja maksaa kuoharit.

Mutta Hannu Hakala, mihin tarvitaan kuohuviiniä ja viihdettä, jos kaikilla tahoilla on yhteinen intressi, eli luoda olosuhteet, joissa päihteettömät reippaat nuoret rientävät armeijan riveihin, pois sossun luukulta ja putkasta? Silloinhan lopultakin kyse on vain järjestelyasiasta? Paperit pöytään, määrärahojen laskeminen ja sitä rataa. Mitä niin arvokasta tällaiset illanvietot tuovat mukanaan?

”En pysty vastaamaan tuohon”, Hakala ahdistuu. ”Antiikin ajoilta asti on ollut tällaista sosiaalista kanssakäymistä, ihmiset ovat aina syöneet. Se oli turvallisuusjaoston järjestämä yhteystapaaminen.”

”Kyllähän liike-elämässäkin pelataan golfia ja squashia, näin olen kuullut, ja viihdytään illanvietoissa”, Hakala puolustaa.

Mutta yrityksillähän se on ihan perusteltua, kun bisnesneuvotteluissa intressit ovat usein keskenään ristiriidassa. Liikeneuvotteluissa kumpikin neuvottelutaho yrittää saada toista paremmat edut, parhaan mahdollisen diilin aikaiseksi. Ja sitä paitsi yritysjohto pelaa yrityksen rahoilla. Mihin ihmeessä tarvitaan verorahoilla kustannettuja voiteluiltoja silloin, jos kyseessä on joukko ihmisiä, joiden selkärangan muodostaa valtion ja kunnan virkamiehistö, joilla kaikilla on yhteinen etu, kaupungin asukkaiden paras?

”En pysty tällaiseen vastaamaan, koska näen asiat eri tavalla, olen pahoillani, en pysty vastaamaan tähän mitenkään.”

Susanna Kuparinen on jäljittänyt juttuun liittyviä kuitteja: Hartwall Areena, Sokos Hotel, Sokos Hotel – Voutilaisen selvitys, kalustelista (PDF).

Tämän jutun kirjoittaminen synnytti lopulta laajan reportaasin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisesta: Miljardin euron mies. Lue myös Paavo Voutilaisen haastattelu kokonaisuudessaan.

Kommentoi Facebookissa
Olutposti 2019
Nauti tyhjyydestä