Teksti Hasan Dohogu
Kansanousujen sarjan tuloksena Tunisian ja Egyptin diktatuurit ovat saaneet lähtöpassin. Libyan Muammar Gaddafin vuoro kolkuttaa jo ovella. Onko seuraavaksi Syyrian Bashar al-Assadin vuoro? Mikä voi romahduttaa jo lähes puoli vuotta sitten alkaneen kansannousun? Miten käy Syyrian kurdien tässä muutoksessa? Haastattelussa Syyrian kurdien demokraattisen puolueen PDKS:n puoluehallituksen jäsen Mihemed Ismayel.
Epäoikeudenmukaisuus on jatkunut Lähi-idän diktatuureissa vuosikaudet. Yksittäiset mielivallan uhrit ovat voimattomia, koska puolueettomasta oikeuslaitoksesta ei voi edes haaveilla. Näissä maissa opposition ääni tukahdutetaan alkuunsa. Epämiellyttävät mielipiteet kuuluvat vankilaan, jossa äärimmäiset rankaisutoimenpiteet ja jopa hirttämiset ovat arkipäivää. Tämän kaiken keskellä selviytymisen keinoina ovat liittyminen sortajien joukkoon, välinpitämättömyys, kunniansa nieleminen tai pako.
Etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kärsivät muita rajummin tästä mielivallasta. Vähemmistöihin kohdistuva ihmisoikeusrikkomukset jäävät helposti huomioimatta mediassa. Diktatuurin koneisto estää tehokkaasti ulkomaisen median pääsyn näille alueille. Toisaalta moni vähemmistöjen oikeuksien puolesta taisteleva järjestö on joutunut ”terrorismin vastaisen sodan” uhriksi.
Turkissa, Iranissa, Irakissa ja Syyriassa asuvat kurdit ovat esimerkki tästä. Kurdien vapaustaistelu oikeuksien puolesta alkoi yli 130 vuotta sitten. Tänä päivänä lähes kaikki kurdipuolueet ajavat kurdien oikeuksia rauhanomaista ratkaisua maiden rajojen sisällä. Irakin Kurdistanin paikallishallinto (KRG) on mallina naapurimaiden kurdeille. Tässä artikkelissa keskitymme Syyrian kurdikysymykseen.
Syyrian kurdit ovat jääneet median pimentoon tyystin. Harva tietää Syyriassa asuvista yli kahdesta miljoonasta kurdista, jotka muodostavat yli 10 prosenttia koko maan väestöstä. Maassa asuvat kurdit ovat pääosin pohjois- ja koillis-osissa Turkin ja Irakin puoleisen rajan lähellä. Toisin kuin Turkin, Iranin ja Irakin kurdeilla, Syyrian kurdeilla ei ole aseistautuneita järjestöjä.
”Todellisuudessa Syyria on jo muuttunut 15. maaliskuuta alkaneen kansannousun seurauksena. Tämä muutos ei kuitenkaan riitä kansalle. Lähes 3 000 ihmistä on kuollut, noin 2 000 ovat hukassa ja yli 25 000 on vangittu mielenosoitusten alkamisen jälkeen. Lisäksi moni on lähtenyt pakoon Syyrian sisällä tai ulkomaille.”
Syyrian kurdien demokraattisen puolueen PDKS:n puoluehallituksen jäsenen Mihemed Ismayelin mukaan Syyrian kurdit ovat poliittisesti aktiivisia, eivätkä al-Assadin ja hänen isänsä Hafez al-Assadin hallinto ole pystyneet murtamaan kurdi-identiteettiä yli 40 vuoden valtakaudellaan. Puolue on toiminut vuodesta 1957 lähtien.
”Tehdyt uudistukset eivät vastaa ihmisten vaatimuksia ja tehtyjä uhrauksia. Oppositio on ilmaissut kantansa, mutta valtaa pitävät ovat vastanneet tähän voimakeinoin. Valitettavasti tämä on heidän ainoa ratkaisukeino.”
Näin kiteyttää Ismayel, kun kerron mediassa liikkuneista uutisista, joiden mukaan al-Assadin hallinto on lupautunut palauttamaan yli 300 000 kurdin kansalaisuuden ja sallimaan poliittisten puolueiden perustamisen.
”Syyrian hallinto on tehnyt rikoksia kurdeja vastaan. Osalta kurdeja evättiin kansalaisuus yli 40 vuotta sitten. Nyt näille perheille palautetaan heiltä evätty oikeus. Tämän rikoksen lisäksi hallinto on toteuttanut joukon muitakin maanomistukseen, talouteen, koulutukseen, paikkojen nimityksiin ja muihin sellaisiin liittyviä rikoksia kurdeja vastaan, jotka pitäisi ratkaista ehdoitta.”
Ismayel muistuttaa, että kurdit ovat Syyriassa erillinen kansa.
”Hallinnon tulee tunnustaa meidän olemassaolo ja oikeudet. Bashar al-Assad piti kurdeja osana arabikansaa jokin aikaa sitten pitämässään televisiopuheessa. Syyria ei rauhoitu ilman, että kurdikysymys on ratkaistu. Korostan, että Syyrian kurdit haluavat ratkaista kysymyksensä Syyrian rajojen sisällä.”
Kurdiongelman ratkaisu ei Ismayelin mukaan uhkaa Syyrian tai naapurivaltioiden etuja.
Ismayelin huomauttaa, että edes kansannousun seurauksena saavutetut edut eivät aina koske kurdeja.
”Puolueiden sallimista koskeva laki ei koske kurdipuolueita. Uuden lain mukaan Syyriassa ei saa olla etnisiä puolueita. Kurdit eivät edelleenkään saa perustaa puolueita.”
Poikkeuksellisen rajut rangaistukset ovat olleet Syyrian opposition kehittymisen ja yhteistyön esteenä. Isamyelin mukaan Syyrian opposition on järjestänyt kolmen ryhmittymän kautta. Yhteistyö näiden ryhmittymien kesken ei ole sujunut aina hyvin, mutta opposition edustajana hän näkee kuitenkin valoa tunnelin päässä.
”Yksitoista kurdipuoluetta on ryhmittäytynyt saman katon alle. Teemme tiivistä yhteistyötä, vaikka meidänkin keskuudessa on mielipide-eroja, ja samalla toimimme aktiivisesti koko opposition voimien yhdistämiseksi”, Ismayel kertoo.
Syyrian kansannoususta on kulunut lähes puoli vuotta. Länsimaat ovat asettaneet pakotteita Syyrian hallintoa kohtaan. Viimeisimpänä EU-maat päättivät kieltää öljyn tuonnin Syyriasta vastalauseena demokratiamielenosoitusten kovakouraiselle tukahduttamiselle. Venäjä tuomitsi tämän päätöksen tuoreeltaan. Myös Kiina, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä, on ollut Syyrian hallinnon pakotteita vastaan.
_______________
Viisi huomiota Syyrian kurdien kansannousun tulevaisuudesta
Mihemed Ismayelin mukaan kansainvälinen yhteisö ei vastusta muutoksia Syyriassa. Kysymys on siitä, että olosuhteet eivät ole kansainvälisesti kypsät. Hänen mukaansa seuraavat asiat vaikuttavat prosessiin kulkuun:
1. Syyrian opposition pitäisi yhdistää voimansa entistä tiiviimmin.
2. Israelin, Libanonin, Jordanian, Turkin ja Irakin naapurina Syyria on geopoliittisesti strategisessa asemassa. Maa on puolin ja toisin kytköksissä näiden maiden kanssa, eikä poliittinen ratkaisu saa uhata Syyrian tai näiden maiden etuja.
3. Iran on yksi merkittävistä ongelmista alueella. Iranin ja Syyrian välillä on hyvin tiiviit yhteydet, jotka ovat nyt uhattuna. Kiristääkseen kansainvälistä yhteisöä Iran puuttuu Bahrainin ja muiden Persialahden maiden asioihin.
4. Kansannousujen sarja siirtyy Lähi-idän maasta toiseen. Syyrian jälkeen on jonkun toisen arabimaan vuoro. Etenkään arabimaat eivät halua auttaa Syyrian kansannousua, jotta voivat rauhoittaa omia sisäisiä ongelmiaan.
5. Syyrialla on Turkin kanssa 850 kilometriä pitkä raja. Maan ongelmat heijastuvat myäs Turkkiin. Kurdikysymys on maille yhteinen. Syyrian kurdikysymyksen ratkaisu luo suuria paineita Turkkiin, jossa on lähes 30 miljoonaa kurdia.
Näiden asioiden lisäksi Ismayel huomauttaa, että joukko taloudellisia kysymyksiä jää silti ratkaisematta. ”Kuka maksaa Syyrian muutoksista aiheutuvat kulut?”
_______________
Kirjoittaja on kurdistan.fi-verkkolehden toimittaja.