Journalismissa käsitellään ilmaston lämpenemistä hyvin paljon. Ilmastotutkijoiden huolestuneet puheenvuorot saavat tämän tästä runsaasti tilaa tiedotusvälineissä, ja onpa jopa ilmastoteemoille omistautuneita kirjeenvaihtajia. Ilmastonäkökulmat ovat näkyvästi esillä myös talousjournalismissa, kun entistä ärhäkämmistä ja arvaamattomammista luonnonilmiöistä tulee itsestään selvä osa vastuullisten yritysten riskienhallintakulttuuria. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että journalismin tulisi ottaa ilmastokriisi vielä huomattavasti nykyistä vakavammin. Maaliskuussa Elokapina-ympäristöliike osoitti mieltään Sanomatalolla Helsingissä ja vaati, että maan suurimman päivälehden Helsingin Sanomien pitäisi käsitellä ilmastokriisiä nykyistä kattavammin ja pontevammin. Se, että ilmasto on juttuaihe tai näkökulma, ei riitä, vaan eksistentiaalisena uhkana ympäristökriisi pitäisi ottaa kaikkea journalistista tekemistä määrittäväksi reunaehdoksi – sellaiseksi kyseenalaistamattomaksi ydinarvoksi, kuin demokratia on journalismille

Valtamedian ilmastojournalismin kritisointi vie aikaa ja resursseja. Energia kannattaisi suunnata omaehtoiseen tekemiseen.
Journalismi on kehittynyt nokisen fossiilikapitalismin kanssa rinta rinnan. Mediaa voi olla vaikeaa muuttaa, joten kenties tarvitaan uusia tiedotusvälineitä, valtiotieteilijä pohtii.
