Yhdysvaltalainen Lucas Hnath on kirjoittanut Noran tarinalle jatkoa näytelmässään Nukkekoti, osa 2 (A Doll’s House, Part 2), jota viime vuonna esitettiin Broadwayllä. Näytelmä nähdään nyt siis varsin tuoreena suomennoksena Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. Nora törmää luutuneisiin asenteisiin heti kotiovensa kynnyksellä. Riitahan siitä syntyy. Anne Marie (Ursula Salo) on juureva vanhan ajan taloudenhoitaja, joka ei voi […]
Lue lisää… from Tahtonaisia selittämässä
Linjakkaita näyttämötoteutuksia on Avoimissa Ovissa saatu ihailla aiemminkin. Papin perheessä skenografian eli visuaalisuuden, valaistuksen ja näyttämötekniikan rakentamat tunnelmat kannattelevat ja kehystävät upeasti tapahtumia perheessä, jossa sukupolvien asenteet ja ajatusmaailmat törmäävät. Katsomoon tullessa astutaan melkein sakraaliin tilaan, minimalistisesti lavastettu näyttämö huokuu ankaraa puritanismia ja kaukana kumisevat kirkonkellot luovat uhkaavaa tunnelmaa. Musiikki vaihtelee Siionin virren ja letkeiden […]
Lue lisää… from Ikuisuusaiheista uusin keinoin
Henrik Ibsen oli Nukkekoti-näytelmässään (1879) emansipaation asialla jo varhain, eikä ikiaikainen keskustelunaihe ole loppuun kaluttu vieläkään, päinvastoin. Oman näkökulmansa siihen tarjoavat nyt Teatteri Jurkan nukkekodista karkaavat Norat. Alma Lehmuskallion raikkaassa ohjauksessa Noran hahmoja on kaksi. He asettuvat toistensa peiliksi, tunnistavat samoja raivon, vihan ja ihanan kevytmielisyyden tunteita. Nuoret Norat (Kreeta Salminen ja Rosanna Kemppi) saavat […]
Lue lisää… from Norat hyppäävät ulos kaapista
Pirkko Saision Suomen Kansallisteatterille kirjoittama musiikkinäytelmä Musta Saara on näyttämötaiteellinen kaivo, jossa ei ole pohjaa, yltäkylläinen ja ehtymätön burleski, joka kurottelee yli maantieteellisten ulottuvuuksiensa. Romanimusiikki soi ja leirinuotion tunnelma imaisee taikapiiriinsä heti esiripun noustessa. Jussi Tuurnan oivallinen musiikki, osaavat laulajat ja upeat muusikot täydentävät cabaret-tunnelman. Illan annista muodostuu täyspitkä viihdekattaus, joka toimii kuten yhteiskunnallisen taiteen […]
Lue lisää… from Euroopan leirinuotioilla
Radikaalina edelläkävijänä tunnettu teatteriryhmä NO99 julistaa vallankumousta nyt Tartossa Vanemuine-teatterin pienellä näyttämöllä. Meneillään on vuotuinen virolaisen teatterin festivaali Draama, ja esitys Revolutsioon, joka on ryhmän alaspäin laskevassa esityshistoriassa numero 34. Se kuuluu Viron 100-vuotisjuhlavuoden teatteriohjelmistoon (www.ev100.ee/et/teater). Teatteriohjaaja, lavastaja ja kuvataiteilija Ene-Liis Semperin ja ohjaaja Tiit Ojasoon vuonna 2004 perustama Teatteri NO99 syntyi halusta luopua totutusta, […]
Lue lisää… from Vallankumouksen sillanrakentajat
Milos Formanin kulttileffa on ehkä epäreilu vertailukohta, sillä teatterin ja elokuvan ehdot ja keinot ovat erilaiset. On ihan kunnioitettavaa, että tämän kesän yleisömagneetiksi on valittu vakavia ja yhteiskunnallisia aiheita esiin nostava satiiri mielisairaalamaailmasta. Demokraattisen yhteiskunnan säännöt, vallankäyttö, vapaus ja alistuminen mielivaltaiseen komentoon ovat aiheita, jotka voivat näyttäytyä sekä farssina että murhenäytelmänä. Kesäteatteri taitaa kuitenkin olla […]
Lue lisää… from Hulluilla on hauskempaa
Tainaron – postia toisesta kaupungista (1985) koostuu kirjeistä, joita kaupungista lähetetään tuntemattomalle vastaanottajalle. Kirjoittaja kokee olonsa vieraaksi kummallisessa ympäristössä, tuliperäisessä Tainaronissa. Hän kuvaa hyönteisiä, kasveja, illan valoa, kaupungin karttaa ja kukkuloita ja kuuntelee maailman radioasemia, jotka välittävät suhisevia ääniä universumin laidoilta. Absurdien ötököiden maailmassa Kati Outinen ja Aino Venna ovat lavalla ainoita ihmisnäyttelijöitä, kanssanäyttelijät ja […]
Lue lisää… from Loputon metamorfoosi
Fjodor Dostojevskin romaaniin Rikos ja rangaistus nojaava monologiesitys osoittelee sormellaan eurooppalaisia moraalikäsityksiä ja osuu kipeisiin kohtiin myös 2000-luvulla. Tarinahan on alunperin kirjoitettu 1800-luvun Pietarissa. Mikä nyt on toisin? Syyllisyyden, katumuksen, rakkauden ja anteeksiannon ongelmatiikkaa ei tarkastella esityksessä murhamies Raskolnikovin, vaan hänen rakastettunsa, prostituoitu Sonjan näkökulmasta. Mutta onko mikään muuttunut? Monologiesityksen kaikki roolit esittää Liisa Sofia […]
Lue lisää… from Puhetta poissaolevista
Pasi Lampela on näkijä, joka ohjauksissaan usein tarkastelee ihmissuhteiden dramatiikkaa. Hienovireinen Syyssonaatti tarjoaa tähän nyt selkeät ainekset. Tapahtumat sijoittuvat pappilaan, ja ytimessä äidin ja tyttären vaikea suhde. Äiti Charlotte (Satu Silvo) on uralleen omistautunut, menestynyt konserttipianisti, Eva (Leena Pöysti) rakkautta ja äidin läsnäoloa vaille jäänyt tytär, joka aikuisena hoivaa sairasta, myös lapsena laiminlyötyä sisartaan Helenaa […]
Lue lisää… from Syyllisyyden rankka jatkumo
Nyt musikaalielämyksen tarjoilee Viron vanhin vironkielinen teatteri Teater Vanemuine Tartossa. Ohjaaja Samuel Harjanne tuntee misérablensa läpikotaisin, onhan hän itsekin näytellyt musikaalissa mm. Tampereen teatterissa kapinalippua heiluttavan Enjolrasina ja jo sitä ennen lapsinäyttelijänä Helsingin kaupunginteatterissa Gavrochen roolin. Teatteri Vanemuine toimi Tartossa arkkitehti Armas Lindgrenin 1906 suunnittelemassa rakennuksessa, joka kuitenkin tuhoutui 1944. Uusi, komea teatterirakennus valmistui […]
Lue lisää… from Oikeuden ja rakkauden puolesta