Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Aki Kaurismäki aloitti uransa varsin kunnianhimoisesti ohjaamalla mustaa komediaa tihkuvan sovituksen Dostojevskista – yhdestä eksistentialistisen kirjallisuuden isistä. Mikko Myllylahden Metsurin tarina on vielä astetta kunnianhimoisempi maagista realismia ja eksistentialistista mustaa komediaa yhdistelevä tarina Jarkko Lahden esittämästä miehestä, joka kohtaa suomalaisella tyyneydellä kaikki vaikeudet. Myllylahti tuskin yrittää silti imitoida Kaurismäkeä, vaan pikemminkin heitä yhdistää rakkaus ranskalaisohjaaja Robert Bressoniin.
Myllylahti sai idean elokuvaansa, kun hänen piti kaataa puu pihaltaan ja soitti paikalle metsurin. “Sinne tuli semmoinen paikallinen metsuri, joka oli semmoinen keski-ikäinen tai iätön, erikoinen, mutta silti tyypillinen mies. Siinä oli jotain todella kiinnostavaa”, Myllylahti kuvaili miestä jo vuonna 2018 tehdyssä haastattelussa. “Mitä tahansa tolle tapahtuu, niin se ei hätkähdä mistään”, Myllylahti jatkoi.
Miehen rauhallisuus sai Myllylahden miettimään tarinaideaa, jonka ajatuksena oli, että saisiko miestä koeteltua tai saisiko hänet jotenkin rikki. Raamatun Jobin tarinaa muistuttava ikävien sattumusten keskellä järkkymättömässä optimismissaan seisova mies yhdistää mielenkiintoisella tavalla suomalaista mielenmaisemaa Myllylahden omiin runollisiin ja filosofisiin vaikutteisiin.
Lapin pienessä kaupungissa asuva Pepe on perheellinen metsuri, joka menettää ystäviensä tavoin työnsä, kun paikallinen saha suljetaan. Vastoinkäymiset eivät lopu siihen, mutta Pepe jatkaa matkaansa hyvin pitkään järkkymättömänä.
“Runoilijan komedia”, kuvaili näyttelijä Jarkko Lahti elokuvaa tänään. “Mikko on identiteetiltään alunperin runoilija ja se kuinka hän käsittelee cinemaa, elokuvataidetta, se on runoilijan mekanismi, eli että hän ehdottaa hetkiä ja jättää sinne välejä katsojalle täyttää.”
Elokuvassa on paljon tyypillisiä suomalaisia elementtejä aina lähiöbaarista kauniiseen luontoon, ja tragikoomiseen tai lakoniseen huumoriin saakka. Mutta suomalaiselle elokuvalle tuttu realismi rikkoutuu jo varhain ja mukaan tulee maagista realismia, josta Myllylahti mainitsi aikanaan häneen vaikutuksen tehneen Gabriel García Márquezin klassikon Sadan vuoden yksinäisyyden. Lahdelle hän on “arktinen näkyjen kirjoittaja”. “Käsikirjoitus on poikkeuksellisen hieno, siinä mennään semmoiseen ihmisenä olemisen ytimiin”, Lahti kuvaili elokuvaa.
“Kyllä minussa paljon idealismia edelleen on, vaikka tämä maailma ei kai paljon aihetta semmoiselle anna, mutta mä valitsen pitää siitä [positiivisesta asenteesta] kiinni”, Lahti kuvaili suhdettaan päähenkilöön. “Minä olen puoliksi karjalainen, ja muistan äidin puolen vanhemmat naissukulaiset, jotka olivat tietysti nähneet sotaa ja kaikenlaista traumahistoriaa oli elämä tuonut välillä. Mielikuvani lapsuudesta on, että he ottivat vastaan kuoleman, ja ottivat vastaan asioita, joita tähän elossaolemiseen kuuluu, nöyrällä tyyneydellä. Kyllä mä sitä käytin Pepessä.”
Vaikeasti summattavissa oleva elokuva on tähän asti Cannesissa esitetyistä elokuvista taatusti omaperäisin. Suomalaisesta vinkkelistä katsoen sitä voisi verrata J-P Valkeapään Muukalaiseen, mutta se ei ole lainkaan yhtä vakava. Elokuvan erikoisuus on myös hyvin Myllylahden tiedossa.
“Me runoilijat olemme kieltämättä aika kummallisia. Aika paljon törmää ihmisiin, jotka pyytävät selittämään nykyrunoutta”, Myllylahti kertoi tänään tehdyssä haastattelussa. “Mitä se ymmärtäminen on? Haluatko, että tämä tyhjenee ja selittää itse kaikki merkityksensä. Vai kysyykö se vain jotain? Nerudahan on kirjoittanut kysymysten kirjan, jossa kysytään asioita, eikä siinä ole mitään vastauksia. Tai Eeva-Liisa Manneria, jos miettii, tai Sirkka Turkkaa. He ovat ihania runoilijoita ja aina jollain tavalla obskuureja.”
Myllylahti on täysin sinut sen kanssa, että pyrkimys kuvata jotain mitä on mahdoton kuvata ei välttämättä ole kaikkien mieleen. “Ymmärrän, että elokuva tulee varmasti jakamaan. Ymmärrän senkin, että jos joku tulee sanomaan, että mä en tajua.”
Metsurin tarina saa ensi-iltansa tänään Cannesin kriitikoiden viikolla ja Suomessa 7.10.
