Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
Tämän vuoden Flow’sta on ensinnäkin todettava, että ratkaisu tarjota lihatonta ruokaa on äärimmäisen hyvä monestakin syystä. Se pienentää tapahtuman hiilijalanjälkeä, ja ehkä myös pitää loitolla ihmiset, joita ei sinne erityisemmin kaivata enempää. Kaikesta naljailusta huolimatta Flow ei ole enää vuosiin ollut pelkästään hipsterien näyttäytymisfestivaali – vaikka musiikkilinja ei ole erityisemmin muuttunut. Eikä Flow’hun ylipäätään saavuta pelkästään musiikin vuoksi, sillä vaikka elokuvaohjelmistoa ei enää ole, niin tarjolla on silti ruokaa ja taidetta.
Kaikesta huolimatta musiikkitarjonnaltaan Flow on yhä Suomen ylivoimaisesti korkeatasoisin ja monipuolisin. Millään muulla kotimaisella festivaalilla ei voi kuulla maailmanluokan artistien välissä niin monenlaista musiikkia. Ruotsalaiset harvemmin kadehtivat Suomea, mutta Flow’n dj-lineup on niitä harvoja asioita, joiden kohdalla kuulee yhä kehuvia kommentteja, koska Göteborgin Way Out West ei yllä samaan.
Tämän vuoden odotetuimpia nimiä lienee sunnuntain päälavan päättävä Nick Cave & the Bad Seeds, joka tunnetaan pitkistä keikoistaan. Cave (s. 1957) on myös siitä erikoinen ukko, että hänen viimeisestä kolmesta levystään kaksi on aiheellisesti nostettu jopa koko hänen uransa parhaimmistoon. Cave elää siis edelleen luovaa myöhäiskautta ja esim. Ghosteenin kaltaista levyä Nick Cave & Bad Seeds ei ole julkaissut aiemmin.
Muista ukoista Pulpin jälleen kerran (kiertue alkaa ensi vuonna) lavoille tuova Jarvis Cocker esiintyy tämän vuoden Flow’ssa nimellä Jarv Is…, jonka toissavuotisella levyllä on tutun nokkelaa lyriikkaa. Cocker ei ole myöskään kaavoihinsa kangistunut, sillä ainakin kappale Must I Evolve? – johon taustalaulajat vastaavat “Yes, yes, yes, yes” – kertoo leikkisästi ukon mahdollisuudesta muuttua. Keskelle levyä piilotettu House Music All Night Long on vuoden 2020 paras pophitti, josta ei tullut hittiä.
Bikini Killin keikkaa on odotettu (edellisiin verrattuna) marginaalisemman väen keskuudessa pitkään. Vaikutusvaltaisen bändin 90-luvun riot grrrl -punk puhuttelee yhä ja bändin tarttuvat riffit luulisivat puhuttelevan myös Nick Caven faneja. Kathleen Hanna lähti aikanaan yhtyeestä ja perusti Le Tigren, mutta hän on mukana myös Suomeen tulevassa kokoonpanossa.
Florence + the Machinen, Princess Nokian, Michael Kiwanukan ja Jamie XX:n kaltaisten isojen nimien ohella ohjelmistosta tekee mieli nostaa esiin Kyky ensemblen Arvo Pärt -esitys, jossa on luvassa maailmankuulun virolaisen sävellyksiä, ja jo vuoden 2014 s/t-albumillaan vaikutuksen tehnyt Aldous Harding. Lisäksi viime hetkellä ohjelmistoon lisätty Mdou Moctarin pallolavalle tulevat rytmit kuuluvat must see -kuunteluosastoon.
Kotimaisista odotan innolla ainakin Linda Fredriksson Juniperin jazzia, other soundissa soittavaa Islajaa, Yeboyahin räppiä ja näyttelijänä ehkä parhaiten tunnetun Malla Malmivaaran Mallaa.
Juttua on korjattu 13.8. Tapahtuman ruokavalio korjattu lihattomaksi
