Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Sodankylän vinkit

Lukuaika: 2 minuuttia

Sodankylän vinkit

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Sodankylän elokuvajuhlat järjestetään toista vuotta peräkkäin verkossa 17.-21.6.2021. Ohjelmistossa on monia elokuvia, jotka on esitetty jo muilla festivaaleilla Suomessa, mutta ei se ole ennenkään haitannut. Esim. pääkaupunkiseudun festivaaleilla on jossain määrin erilainen profiili ja kaiken lisäksi ne elokuvat, jotka päätyvät Sodankylään eivät välttämättä tule levitykseen Suomessa tai niiden suosio jää vähäiseksi, jolloin tuskin on pahitteeksi, että ne saadaan myös Sodankylän lipun alle.

Sodankylä on nauttii myös Suomen korkeinta tukea SES:n potista ja toivon mukaan viime vuoden teknisistä lapsuksista on opittu jotain. Verkkonäytöksissä näkyi vesileimoja ym. hankaluuksia, joita ei oikein voi maksavan yleisön olettaa sietävän. Paljastettakoon, että katsoin viime vuonna pelkästään Peter von Baghin aamukeskusteluja (koska on vaikea tietää miten ja koska niitä muutoin pääsisi näkemään) ja ne toimivat moitteetta.

Tänä vuonna ääneen pääsevät mm. ruotsalainen näyttelijä Harriet Andersson, belgialaisen kokeellisen elokuvan merkittävin ohjaaja Chantal Akerman, sekä rakastettuja musikaaleja ohjanneet Jacques Demy ja Stanley Donen.

Ohjelmiston uutuuselokuvista olen ehtinyt nähdä suhteellisen monta ja niistä voin suositella etenkin norjalaisen Dag Johan Haugurudin elokuvaa Beware of Children (Barn, 2019), joka oli mukana vuoden 2019 Venetsian elokuvajuhlilla. Sittemmin elokuva on palkittu mm. Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnolla. Kolme tuntia kestävä nerokas elokuva perkaa nykyhetken jännitteitä kerros kerrokselta koulun välikohtauksesta, joka on niin skandaalimainen, että sitä voisi luulla Ruben Östlundin keksimäksi: demaripoliitikon tytär on lyönyt tai tönäissyt äärioikeistopoliitikon pojan kuoliaaksi.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Ohjelmiston tuoreimpiin elokuviin kuuluu kevään Berlinalen ammattilaistapahtumassa esitetty Azor (2021). Sveitsiläisen Andreas Fontanan harkituilla kuvilla kerrottu elokuva sijoittuu Argentiinan diktatuurivuosiin ja se kerrotaan yksityisasiakkaita hoitavan sveitsiläispankkiirin näkökulmasta. Hän lähtee jäljittämään mystisissä olosuhteissa kadonnutta yhtiökumppaniaan ja tapaamaan heidän argentiinalaisia asiakkaitaan. Salamyhkäisen maailman ovet avautuvat hitaasti, mutta ranskaa ja espanjaa sujuvasti puhuva pankkiiri on valmis myymään sielunsa (jos pankkiirilla sellaista ylipäätään on) päästäkseen käsiksi rahavirtoihin. Epämääräisyydessään lopulta aika paljon Coppolan Ilmestyskirja nytiä muistuttava matka pimeyden sydämeen (molemmissa elokuvissa tehtävänä on jäljittää huhujen leimaavaa hahmoa ja päädytään lopussa vieläpä joelle) voi herättää keskustelua pankkiirien roolista maailmanpolitiikassa.

Muihin tuoreisiin nimiin voi laskea viime vuoden Cannesin valinnoissa (siis siltä festivaalilta, joka jäi järjestämättä) olleen Sweatin. Elokuva on näytelty kokonaan puolaksi, mutta göteborgilainen ohjaaja Magnus von Horn herättää joka tapauksessa lupauksia ruotsalaisen elokuvan tulevaisuuden suhteen — sen verran vakuuttava influensserin rakoilevasta mielenterveydestä kertova draama on.

Vanhemmista nimistä on syytä nostaa myös Jonás Trueban ohjaama The August Virgin (La virgen de agosto, 2019). Varsin rauhallinen elokuva kertoo yksinäisestä Evasta (Itsaso Arana), joka etsii elämälleen uutta suuntaa Madridissa. Pitkistä keskusteluista tulee hieman mieleen Manoel de Oliveiran elokuvat ja vaikka elokuva ei ole yhtä depressiivinen, niin se muistuttaa hieman myös Eric Rohmerin niin ikään lomakuukausiin sijoittuvaa elokuvaa Vihreä säde (Le rayon vert, 1986).