Ainakin Espoossa, Kokkolassa, Helsingissä ja Karkkilassa festivaalinäytöksissä ja ennakoissa ollut Hytti nro 6 tuli ensi-iltaan koko maassa tänä viikonloppuna. Arviot ovat olleet varsin positiivisia kuten tietysti odottaa saattoi. Suomeen tulee harvoin menestystä ns. A-luokan festivaaleilta, joista Cannes on edelleen muille kuin amerikkalaisille elokuville ylivoimaisesti tärkein festivaali. Toivottavasti myös yleisö löytää elokuvan.

Kirjoitin elokuvasta Filmihulluun ja haastattelin tekijöitä Cannesissa. Kuten yleensä, niin tälläkin kertaa haastattelusta jäi osa käyttämättä. Alta löytyy joitain kiinnostavia kohtia, jotka päätin nyt kirjoittaa auki. 

* * *

Rosa Liksomin romaanin tapahtumat siirrettiin ajassa Neuvostoliitosta Venäjälle. “Ei tiettyyn vuoteen, mutta aikaan ennen kännyköitä”, Juho Kuosmanen täsmentää. Nykymatkailijan ei välttämättä tarvitse elää siinä ympäristössä missä hän on tai kysyä neuvoa muilta ihmisiltä. On vaikeaa olla läsnä ja helpompaa vain mennä nettiin.

“Kaikki [paikat] alkavat muistuttaa toisiaan. Missä ikinä olenkin, niin sosiaalinen – tai digitaalinen – ympäristö on mukanani.”

Tavallaan tämä elementti on silti elokuvassa mukana, koska vasta, kun Laura (Seidi Haarla) menettää kameransa hän alkaa olemaan yhä enemmän läsnä ja näkee matkan arvon itsessään, päämäärän sijaan.

* * *

Desirelessin Voyage voyagella on keskeinen osa elokuvassa. Se löytyi elokuvaan vasta esituotantovaiheessa taksimatkalla kuvaaja J-P Passin kanssa. “Siinä on melankolinen sävy, vaikka se kertoo matkanteosta, ja siinä on ulkopuolisuuden soundi”, Kuosmanen kuvailee sen yhtymäkohtia elokuvan tunnelmiin.

* * *

Keskustelu kääntyy Richard Linklaterin Rakkautta-elokuvasarjaan, johon Kuosmanen sanoo lopulta, ettei tähän ole tulossa toista osaa. Ulkomainen toimittaja keksii sanoa vitsikkäästi, että voisit tehdä elokuvan Hytti nro 7:stä. “Minulla on paljon muistoja hytti numero seitsemästä, koska se oli minun hyttini”, Kuosmanen vastaa naurahtaen.