Lukuaika: 2 minuuttia

Juho Kuosmanen haluaa maailmaan lisää hyviä elokuvia

Postikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Juho Kuosmasen Hytti nro 6 sai eilen hullaantuneen vastaanoton Cannesin kilpasarjassa ja siitä kirjoitetut arviot ovat olleet arvostetuimmissa medioissa todella positiivisia. Taputukset kestivät ainakin viisi minuuttia lopputekstien päätyttyä, mutta ne toki alkoivat heti lopputekstien alkaessa.

Rosa Liksomin romaaniin löyhästi perustuvassa elokuvassa matkataan junalla Murmanskiin kalliopiirroksien perään, mutta Lauran (Seidi Haarla) matka avartaa hänet ymmärtämään paljon muutakin elämästä. 

“Hän lähtee nähdäkseen jotain pysyvää, mutta hän ymmärtää, ettei ole mitään pysyvää ja tärkeintä elämässä on ohikiitävät hetket”, Kuosmanen summaa Cannesin Palais’ssa tehdyssä haastattelussa.

Matkaa edeltää hiipuva romanssi Moskovassa. Matkan aikana Laura huomaa viimein, että he ovat todella erilaisia eivätkä sovi toisilleen. “Mielestäni kyse on siitä, miten näemme itsemme ja toisemme. Hän esittää roolia ja tietää sen itsekin”, Kuosmanen sanoo.

Laura ei sovi Irinan maailmaan Moskovassa, mutta kivinen on alkutaival myös junassa. Samaan hyttiin tuleva Ljoha (Juri Borisov) on lähes karikatyyri tietynlaisesta venäläisestä miehestä, jolla on vaikeuksia puhua ilman juomaa lasissa. Alun vaikeuksien jälkeen he tulevat toimeen paremmin toistensa kanssa.

mainos

Lauraa esittävälle Seidi Haarlalle hahmo oli antoisa ja hän tapasi Kuosmasen jo ennen kuin käsikirjoitus oli valmis. Päänsä lyönyt Kuosmanen vaikutti heti Haarlasta ihmiseltä, jolle hän voi avautua ja paljastaa omat epävarmuutensa.

Elokuva kertoo ihmisistä, mutta se kertoo ehkä enemmän yksinäisyydestä eikä keskity heidän seksuaalisiin haluihinsa. “Elokuva kertoo rakkaudesta, mutta ilman seksiä”, Haarla sanoo.

“En halunnut lokeroida Lauraa mihinkään lokeroon hänen seksuaalisen suuntautumisensa suhteen”, hän vuorostaan vastaa kysymykseen elokuvassa taustalle jäävään LBTQ-kysymykseen.

Kirjan tapahtumat siirrettiin Neuvostoliitosta 90-luvun lopun Venäjälle. Elokuvassa puhutaan pääosin venäjää, ja hieman sekä suomea että englantia. Myös kuvaukset toteutettiin Venäjällä. “Päiväkuvat tehtiin oikeassa liikkuvassa junassa, jonka vuokrasimme ja joka liikkui Venäjän rautateillä omalla aikataulullaan, mutta yökuvat tehtiin junavarastossa”, Kuosmanen täsmentää.

Hehkutukset lehdissä saavat kansainvälisen lehdistön kysymään Kuosmaselta myös palkinnoista, joihin hän vastaa diplomaattisesti ja älykkäästi: “Jos ajattelisin pelkästään voittoa, niin haluaisin muiden elokuvien olevan huonoja, mutta haluan maailmaan lisää hyviä elokuvia.” 

Kommentoi Facebookissa