Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
”Historia on kiinnostunut tapahtumista, tunteet heitetään yli laidan”, kirjoittaa nobelisti Svetlana Aleksijevitš teoksessaan Neuvostoihmisen loppu (suom. Vappu Orlov). ”En voi lakata ihmettelemästä, miten mielenkiintoinen tavallinen ihmiselämä on. Loputon määrä inhimillisiä totuuksia…”
Voiman Iida Simeksen Berliinissä vastikään haastattelema valkovenäläinen Aleksijevitš nousi kirjallisuuden historiaan taltioimalla tavallisten ihmisten kokemusten kirjoa Neuvostoliiton järisyttävien tapahtumien ja olosuhteiden – Afganistanin sodan, Tšernobylin ydinonnettomuuden ja neuvostojärjestelmän – keskellä. Lukijat kiintyivät Aleksijevitšin teoksiin, koska ne paljastivat todellisuutta pintaa syvemmältä: millaista se oli, miltä se tuntui?
Tunteet ovat aina ohjanneet inhimillistä toimintaa ja kansakuntien kohtaloita, mahdollistaneet diktaattorien valtaannousun – mutta myös heidän syrjäyttämisensä. Sosiaalinen media ja sen tunteiden äärilaitoja suosivat algoritmit ovat vain uusi muoto siitä, miten tunteet kirjoittavat maailmanhistoriaa uusiksi. Ainutlaatuista on se, miten harvojen ihmisten hallinnassa nämä digitaaliset kuninkaantekijät ovat.
PELKOJEN AVULLA OHJATAAN politiikkaa niin kansan parissa kuin vallan kamareissakin. Uhkakuvien rakentamiseen ja pönkittämiseen osallistuu valitettavasti myös media. Lehtien lööpit tuntuvat aina kertovan jostain uudesta Putinin juonesta tai rehottavasta jengiväkivallasta.
Pelko myy lehtiä ja houkuttelee klikkejä, politiikassa se on tehokas käyttövoima ja toimeenpanija. Jälkimmäisestä nähtiin vastikään osoitus käännytyslain läpimenon yhteydessä. Käyttämällä suomalaisten pelkoja taitavasti hyväkseen Kreml sai maamme päästämään irti kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista, joihin olimme sitoutuneet. Jaa-nappia Venäjän pelossa painaneiden valinnan pystyy inhimillisesti katsoen ymmärtämään, vaikkei sitä hyväksykään.
Etenkin ulkomailta katsottuna on ilmiselvää, kuinka Suomi on muuttumassa Unkarin kaltaiseksi hapertuneeksi oikeusvaltioksi ja ulkomaalaisvihamieliseksi umpioksi. Synkän tien toisessa päässä ovat Venäjän kaltaiset autoritaariset diktatuurit, jossa lopulta kaikki omia kansalaisia myöten voivat pahoin.
PELKO ITSESSÄÄN ON luonnollinen ja hyödyllinen tunne, jonka evolutiivinen tarkoitus on auttaa meitä säilymään hengissä. Valloilleen päässeenä pelko on vaarallinen. Se sumentaa ajatukset ja lamaannuttaa tai saa reagoimaan ärsykkeisiin kapeakatseisesti.
Venäjä pyrkii johtamaan maailmaa pelolla. On meistä itsestämme kiinni, onnistuuko se siinä. Ukrainalaisille pelolle antautuminen ei ole vaihtoehto, ja siksi Venäjä kompuroi imperialistisessa tavoitteessaan taivuttaa Ukraina valtansa alle.
Koska paras lääke pelkoon on ymmärrys, syyskuun alussa jakelutelineisiin ilmestynyt Voiman printtinumero syventyy Venäjään, Valko-Venäjään ja Itä-Eurooppaan. Kuten sen kannessa komeileva nobelisti Aleksijevitš, perehtymällä, kysymällä ja kuuntelemalla etsimme sitä “loputonta määrää inhimillisiä totuuksia”, jotka itänaapuriamme ja sen historiaa ympäröivät.
