Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Sinnittelyä Hiidenmaalla ja Tallinnassa. Viro odottaa euroa.
En vähään aikaan onnistunut kirjoittamaan, sillä elämäni muuttui ja se vei paljon aikaa. Lainani olivat liian suuret ja Hiidenmaan tarjoamat työmahdollisuudet pieniä: tarvitsin rahaa. Voisin toki kasvattaa pellolla ruokaa, koota polttopuut metsästä ja elää luonnollista elämää, mutta velkaongelmaa se ei ratkaise.
Työmahdollisuudet ovat Virossa vähissä monelle ihmiselle, ei vain minulle Hiidenmaan metsässä. Työttömyysaste kasvaa. Tuhannet ihmiset, jotka ovat käyneet Suomessa rakennustöissä, ovat taas kotona vailla työtä ja rahaa. Rakennushommia täältä on vaikea, ellei mahdoton löytää.
Näin pari päivää sitten täällä lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että suomalainen lääkäri saa 15 kertaa enemmän palkkaa kuin Viron pääministeri. Vai muistanko väärin? Ei väliä, totuus on että Suomessa ihmisillä on enemmän rahaa. Se on vieläkin virolaisille kuin luvattu maa.
Minulla kävi tuuri. Lähetin vain yhden CV:n ja heti kutsuttiin työhaastatteluun. Nyt käyn töissä, yksi kahdeksan tunnin päivä kerrallaan, viisi päivää viikossa. Lounastaukokin on. Ihmiset ovat ystävällisiä ja omistajan sanaan voi luottaa, niin kuin kunnon firmassa pitääkin. Suoraan sanoen en kuitenkaan tiedä, kuinka kauan jaksan. Ei tämä ole luonnollista, ei vain minulle vaan mielestäni kaikille ihmisille; silti enemmistö elää näin. Koska tarvitsemme rahaa.
Kun minulle selvisi, että on muutettava Tallinnaan töihin, vei hetken ennen kuin löysin ihmisiä huolehtimaan eläimistäni. Talossani on paljon työtä. Nyt kuitenkin moni on työttömänä ja niin löytyikin kolme ihmistä asumaan taloa ja huolehtimaan eläimistä ja muusta. Viime vuosina on ollut hyvin harvinaista, että kukaan saisi tästä työstä rahaa; mutta rahaa tarvitaan myös eläinten ravintoon, lääkäriin, puhelinlaskuihin ja moneen muuhun asiaan.
Siksi olimmekin vuosi sitten hyvin onnellisia, kun eräs ihana ihminen lahjoitti eläinsuojeluliiton kautta suuren summan Hiidenmaan eläinten auttamiseksi. Se oli kaunis teko ja auttoi montaa eläintä. Viime kuussa räjähti pommi: nainen oli kuullut minun lähteneen Hiidenmaalta ja syytti minun jättäneen eläimet pulaan, epäilipä jopa minun ostaneen asunnon Tallinnasta. Sitten vaadittiin kirjanpitoa ja muita tositteita.
Olin hämmentynyt. Sitten ymmärsin naisen ajatelleen, ehkä vain alitajuisesti, että rahallaan hän olisi ostanut aikaani, elämääni, ehkä valtaakin. Kävin näet lähes joka viikko – kunnes lumentulo vaikeutti liikkumista – kertomassa hänelle eläimistä ja muusta. Olin kiitollinen. Nyt luulen, että kaikki maailman todisteetkaan eivät tilannetta korjaa. Hän haluaa valtaa, jonka luuli omalla rahalla ostaneensa.
Tämä muistuttaa minua siitä, että Viroon odotetaan kovasti euroa; tai kuka nyt odottaa ja kuka ei. Mutta ei tässä siitä ole kyse. Rahalla on liikaa valtaa, oli valuutta euro tai ei.
