Hämeentie 48Kirjoittanut kati pietarinen

Surusilmäinen Barroso & muuta paskaa

Lukuaika: 4 minuuttia

Surusilmäinen Barroso & muuta paskaa

Vellamonkatu 30Vellamonkatu 30

Vellamonkatu 30 on paikka, jossa Voimaa toimitetaan. Samassa toimistossa työskentelee kaikenkirjava joukko talouden, rauhantyön, luonnonsuojelun ja politiikan asiantuntijoita.

Teksti Kati Pietarinen

Lampedusan turma opetti, että hyvä siirtolainen on kuollut siirtolainen.

”En saa tätä kuvaa sadoista ruumisarkuista koskaan päästäni. Vauvojen ruumisarkkuja, ruumisarkku, jossa on äiti ja sillä hetkellä syntynyt vauva.”

Näin lausui surusilmäinen Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso keskiviikkona Lampedusan saarella järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Barroso puhui varastotilasta, jossa hän oli käynyt aiemmin päivällä Italian pääministerin Erico Lettan ja televisiokameroiden kanssa. Varastossa säilytetään viime torstaina Lampedusan edustalla sattuneessa veneturmassa kuolleiden yli 300 eritrealaisen, somalialaisen ja ghanalaisen siirtolaisen ruumiita.

Surunvalittelumatkalla oli mukana myös EU:n sisäasioista vastaava komissaari Cecilia Malmström. Hänen pressitiedotteensa englanninkielinen osuus alkaa lähes samoin sanoin kuin Barroson lausunto:

”En tule koskaan unohtamaan tänään näkemiäni 280:tä ruumisarkkua. Tämä kulkee mukanani loppuelämäni.”

Italian hallitus on luvannut järjestää turman uhreille valtiolliset hautajaiset.

***

Turmasta selviytyi 155 ihmistä. Kaikkia henkiinjääneitä yli 18-vuotiaita odottaa syyte laittomasta maahantulosta, josta voidaan määrätä 5000 euron sakko. Niitä, jotka eivät saa turvapaikkaa, odottaa käännytys kotimaahan.

Sakkojen taustalla on Italiassa vuonna 2002 voimaan tullut Bossi-Fini-ulkomaalaislaki, joka teki myös ”laittomien siirtolaisten avustamisesta” laitonta.

Siirtolaisten pelastamiseen osallistuneet paikalliset kertovat, että henkiinjääneitä olisi voinut olla paljon enemmän. Vito Fiorini kertoo, ettei rajavartiosto suostunut ottamaan vastaan hänen alukseensa pelastamiaan ihmisiä, eikä hän siksi voinut pelastaa lisää.

”En tiedä tiedättekö millaista on nähdä se mitä minä näin: meren täynnä ihmisiä, ihmisiä, jotka huutavat apua”, raivostunut Fioirini kommentoi.

Paikalliset kalastajat kertovat myös, etteivät he enää uskalla pelastaa merestä ihmisiä, koska pelastajia on viety oikeuteen ja joiltakin pelastajilta on maahanmuuttolakien takia takavarikoitu kalastusveneet.

Osa turman henkiinjääneistä on edelleen Lampedusan saarella sijaitsevassa säilöönottokeskuksessa, joka on rakennettu 250 ihmistä varten, mutta jossa on asukkaita tällä hetkellä yli tuhat. Tilanne keskuksessa on YK:n pakolaisjärjestön edustajan mukaan täysin sietämätön: osa leirillä elävistä perheistä on viettänyt kolme sadepäivää ulkona. Tiistaina keskuksen asukkaat protestoivat tilannettaan pyrkimällä pysäyttämään lähteviä busseja heittämällä patjoja keskuksen aidan yli.

***

Lampedusan onnettomuuden kauhuista on kirjoitettu paljon, koska siinä kuoli kerralla ennätysmäärä ihmisiä. Yleensä siirtolaisten ja pakolaisten merikuolemat ohitetaan pikku-uutisilla, vaikka vuosien saatossa Välimerellä on tapahtunut varsinainen joukkomurha.

Olen äärimmäisen laiska blogaaja. Sain viimeksi kirjoitettua yli puolitoista vuotta sitten. Olen myös melko monomaaninen: kirjoitin silloinkin siirtolaisuudesta. Kerroin, että Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia oli alle 20 vuodessa kuollut 16 264 – tai siis näin monta kuolemaa aihetta tilastoiva eurooppalainen United-verkosto oli kirjannut tammikuusta 1993 lähtien.

Unitedin kuolemanlista on päivitetty viimeksi 1.11.2012, ja siinä on nyt 17 306 ihmistä. Verkoston tietojen mukaan viimeisen 25 vuoden aikana Välimeren ylityksessä kuolleita on yli 11 000, eikä tämäkään tieto ole vielä tältä vuodelta.

Italialaisblogi Fotress Europen mukaan mereen kuolleita olisi vuodesta 1988 tämän vuoden lokakuun alkupäiviin yhteensä 19 144.

Kuten Nina Perkowski kirjoittaa Open Democracy -sivustolla, nämä kuolemat eivät ole sattumaa. Kyse ei ole traagisesta onnettomuudesta tai onnettomuusketjusta, vaan tietoisesta eurooppalaisesta siirtolais- ja pakolaispolitiikasta.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

***

Menneenä kesänä Snowden-tapaus herätti laajan yleisön tajuamaan, että Euroopasta voi hakea turvapaikkaa vain niin, että on jo jonkun eurooppalaisvaltion rajojen sisällä. Euroopan ulkopuolelta, erityisesti kriisimaista tulevilta, Eurooppaan tuloa varten vaaditaan yleensä sekä passi että viisumi. Sisällissodan keskellä eläville tai hallinnon vainoamille passeja harvemmin jaetaan. Viisumeja taas ei yksinkertaisesti myönnetä kriisimaista tuleville, tai muutenkaan sellaisille, jotka saattaisivat hakea turvapaikkaa.

Esimerkiksi Eritreassa, joka on useimpien Lampedusan turman uhrien kotimaa, viimeiset vaalit järjestettiin 20 vuotta sitten, eikä presidentti Isaias Aferwekin valtaa rajoittavaa lainsäädäntöä ole. Perustuslakia ei koskaan ole otettu käyttöön, ja poliittiset puolueet on kielletty. Kidutus, summittaiset pidätykset sekä uskonnon-, kokoontumisen- ja sananvapauden rajoitukset ovat arkipäivää, kuvailee ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch.

Hae siinä sitten passia ja viisumia pakomatkalle!

Useimmille ainoa vaihtoehto päästä tänne on tulla salaa: maksaa salakuljettajalle todellista rahaa tai lupautua vuosiksi velkavankeuteen, ja astua Välimeren ylittävään lauttaan.

Sama tilanne on myös monella siirtolaisella, joka haluaa Eurooppaan töihin. Suomeen tai Italiaan haluaville afrikkalaisille professoreille, intialaisille it-osaajille ja latinalaisamerikkalaisille 3d-suunnittelijoille myönnetään oleskelulupia myös kotimaiden Suomen tai Italian suurlähetystöissä, jos työpaikka on valmiiksi hankittu ja liuta tiukkoja kriteereitä täyttyy. Tiukoilla tulorajoilla tosin huolehditaan siitä, ettei perhettä saa välttämättä mukaan.

Kukaan ei ole kuitenkaan virallisesti myöntänyt, että ympäri Eurooppaa on tarvetta myös niille sadoille tuhansille ihmisille, jotka poimivat tomaattimme, siivoavat metroasemamme, kalastavat kalamme ja myyvät meille hauskat hellehattumme. Siksi heille ei ole rakennettu virallista lupajärjestelmää: pakolaisten lisäksi myös heistä monet tulevat itsekseen, meren yli.

***

Samalla kun viranomaiset itkevät krokotiilinkyyneleitä Lampedusassa kuolleiden haudoilla, entinen politiikka jatkuu.

Sisäasioista vastaava komissaari Cecilia Malmström ehdotti Lampedusassa EU:n rajaturvallisuusvirastolle Frontexille uutta etsintä- ja pelastusoperaatiota, joka kattaisi koko Välimeren. Näin aluksia voisi seurata, tunnistaa ja pelastaa paremmin ja nopeammin, Malmström sanoi.

Frontexin tehtävä on ainakin tähän mennessä tarkoittanut aivan muuta kuin heiveröisillä lautoilla matkaavien ihmisten pelastamista tai tuomista maihin. Esimerkiksi Human Rights Watchin raportti syyskuulta 2012 toteaa, että Frontexin ensisijainen pyrkimys on ollut estää alusten pääseminen eurooppalaisvaltioiden aluevesille. Tänne päästyään matkustajat kun pitää ottaa maihin ja heidän turvapaikkahakemuksensa tutkia.

Maaliskuussa 2011 viisikymmentä miestä, kaksikymmentä naista ja kaksi vauvaa ahtautui Libyan Tripolissa kumiveneeseen, joka matkasi kohti Lampedusaa. Matkan piti kestää 18 tuntia, mutta alus päätyi ajelehtimaan yli kahdeksi viikoksi Välimerelle – siitä huolimatta, että Italian rannikkovartiosto oli tietoinen hädässä olevasta aluksesta ja tiesi sen sijainnin.

”Joka aamu heräsimme ja löysimme lisää kuolleita, säilytimme ruumiita 24 tuntia ja heitimme ne sitten mereen”, kertoo matkalta selviytynyt Abu Kurke The Guardian -lehden haastattelussa. Hän selvisi hengissä juomalla omaa virtsaansa ja syömällä hammastahnaa. Alus ajautui vähitellen takaisin Libyan rannikolle. Kahden viikon jälkeen hengissä oli Kurken lisäksi kahdeksan ihmistä.

Seuraavana vuonna EU sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Korjattu 15.10.2013 klo 0.10 Turmassa kuolleet eivät saa Italian kansalaisuutta, ainoastaan valtiolliset hautajaiset, toisin kuin alun perin kerrottiin. Ihmisiä pelastaneille kalastajille ei ole määrätty 1000 euron sakkoja, kuten tekstissä luki, mutta Italiassa on viety siirtolaisia pelastaneita oikeuteen.

***

Voimassa ja Fifissä on julkaistu vuosien varrella lukuisia artikkeleita EU:n siirtolaispolitiikasta & Välimerestä:

Lasse Poser & Lotta Tenhunen: Paperittomien hauta, Jussi Förbom: Muukalaisen kasvot Euroopan porteilla, Kukka Ranta: EU kalavarkaissa, Kukka Ranta: Riimittelen imbesiileille, Citizens of Europe -ryhmä: Lesvoksesta tuntemattomaan, Eetu Viren: Rajat Sijoiltaan, Zoé Lamazou: Mauritanian Guantánamo, Sophie Boukhari: Ahdinko Marokossa