Kirjoittanut Mikko Pihkoluoma

Lehmäkuiskaaja

Lukuaika: 2 minuuttia

Lehmäkuiskaaja

Postikortteja TukholmastaPostikortteja Tukholmasta

Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.

Kelly Reichardt on tehnyt ensimmäisestä elokuvastaan lähtien tinkimättömästi omanlaistaan elokuvaa, jossa käsitellään toistuvasti ystävyyttä ja ihmisten suhdetta eläimiin. Wendy ja Lucy, Certain Women ja Meek’s Cutoff pyörivät naisten kokemusmaailman ympärillä ja vaikka Reichardt on valinnut runollisen ilmaisun paasaamisen sijaan, niin niitä on mahdoton katsoa ajattelematta feministisiä luentoja.

Tällä kertaa Reichardt palaa Meek’s Cutoffin maisemiin ja tarjoaa jälleen uuden näkökulman länteen — naisten sijaan elokuva kuvaa kahden ulkopuoliseksi jääneen miehen välistä ystävyyttä. Jos lännenelokuvat ovat tunnettuja hypermaskuliinisuudestaan, niin Reichardtin katse kiinnittyy niihin miehiin, jotka eivät tappele tai kanna asetta. 

Toby Jonesin esittämä hahmo omistaa lehmän

First Cow’ssa Cookie tapaa King-Lun, jonka ehdotuksesta he varastavat iltalypsyllä kylän ainoan lehmän maitoa. Cookie loihtii maidosta leivonnaisia ja he myyvät niitä voitolla eniten tarjoavalle. Bisnes alkaa kukoistaa niin vahvasti, että lehmän omistaja tulee maistamaan tuotoksia — tajuamatta lahjoitustaan.

King-Lu on kiinalainen onnenonkija, joka yhdessä Cookien kanssa on kokenut kovia ennen leivosbisneksen alkua. Hän ilmestyy elokuvaan alastomana menetettyään kaiken vaatteitaan myöten. Cookie tarjoaa hänelle vaatteita ja katon pään päälle, ja myöhemmin Lu tarjoaa Cookielle uuden kodin.

mainos

1820-luvun Yhdysvalloissa ei ole vakiintunutta valuuttaa, mutta Reichardt kiinnittää huomiota kaupankäynnin tapoihin ja eriarvoisuuteen, joka syntyy sekä rodullistettujen ja valkoisten välille että rikkaiden ja köyhien välille. 

Sivuosissa näkyviä alkuperäisasukkaita ei esitetä lainkaan tavanomaisissa lännenelokuvien rooleissa. Reichardtin tapaa löytää uusia tulokulmia länteen voi ihastella melkein koko elokuvan ajan. Tällä kertaa käsikirjoituksen pohjana on ollut Jonathan Raymondin romaani The Half-Life: A Novel, jonka Raymond on sovittanut yhdessä Reichardtin kanssa. Hän oli myös Meek’s Cutoffin käsikirjoittaja.

Reichardtin elokuva on kuvattu 35mm:n filmille 1:1,37-kuvasuhteessa. Lähempänä vanhanaikaisen television 4:3-kuvasuhdetta oleva laatikkomainen ote sopii hyvin Reichardtin ihmisläheiseen näkökulmaan. Kuvien rajaukset ovat upeita ja kamera löytää useita eri tapoja jakaa ruudun vielä pienempiin osiin.

Vaikka alkuasetelmasta tulee mieleen Reichardtin esikoiselokuva Old Joy, jossa kaksi miestä samoavat metsissä, on First Cow alkupään elokuvia rennompi. Kestää aikansa ennen kuin pohjustus on valmis, mutta lehmän saapuessa elokuvasta tulee jopa jännittävä — ainakin juoni on suhteessa keskeisemmässä osassa kuin Reichardt-elokuvalta osaa yleensä odottaa. Elokuva on myös yllättävän hauska, ja etenkin Cookien tapa puhua lehmälle herätti naurua yleisössä.