Postikortteja Tukholmasta
Tukholman yliopistossa elokuvatutkimusta opiskellut Mikko Pihkoluoma bloggaa kulttuurista ja matkailusta.
H2Ö järjestettiin viimeistä kertaa viime viikonloppuna. Huhupuheiden mukaan festivaali oli kasvanut joidenkin järjestäjien mielestä liian isoksi ja kiva oli muuttunut liialliseksi työksi ilman kummempaa korvausta. Virallisesti syyksi ilmoitettiin, ettei telakan aluetta pystytä kehittämään festivaalin puitteita tukevaksi. Toisaalta H2Ö:n siirtäminen toiseen paikkaan samalla nimellä olisi varmaankin tuntunut oudolta. Niin olennainen osa festivaalin viehätysvoimaa telakan puitteet kuitenkin oli. Kun festivaalijärjestäjien aiempi projekti Ilmiö kuopattiin, niin samalla tavalla kuului monien suusta harmitusta, joten toistaiseksi on hyvä elää toivossa, että jotain parempaa on vielä luvassa.
Järjestelyjen osalta festivaalit saavat aina kritiikkiä ja H2Ö ei tälläkään kertaa ole poikkeus. Panttijärjestelmä on erinomainen tapa pitää festivaali siistinä, mutta niiden palauttaminen pitäisi olla mahdollista jokaisella tiskillä, josta pantti myös veloitetaan. Suomalaisia ei tarvitse erikseen kannustaa juomiseen. Tänä vuonna pantit piti siis palauttaa niitä varten erikseen rakennettuun pisteeseen, mutta pantin pystyi palauttamaan juomatiskille, jos sieltä halusi ostaa lisää juotavaa.
Musiikilliselta anniltaan edelleen Suomen monipuolisin festivaali on Flow, mutta H2Ö:ssä monet musiikkinörtitkin törmäsivät nimiin, joista he eivät olleet kuulleet aiemmin. Parasta H2Ö:ssä olikin se, että sen avulla pystyi helposti toteamaan vuosi toisensa jälkeen, että oudomman musiikin saralla suomalainen musiikki voi erittäin hyvin. Suomessa tehdään todella paljon kiinnostavaa musiikkia, johon vaikuttaa hämmentävän vähän maailmanlaajuiset trendit.
Lauantain osalta bändeistä erityisen suuren vaikutuksen tekivät nuorista soittajista koostuva Itä-Hollola installaatio ja pitkän linjan kulttisuuruus Sur-rur. Kummankaan musiikkia ei löydy Spotifysta, mikä lienee nykymaailmassa ug:n tunnusmerkkejä. Hur hurin keikalla ei ollut montaa ihmistä, vaikka se onnistui olemaan paikoitellen erittäin hypnoottinen. Espanjalainen Hinds soitti varsin mukavan keikan, mutta kaikista eniten kehuja sai kuitenkin Litku Klemetti ja tuntematon numero.
Perjantai jäi minulta väliin. H2Ö:tä on jo nyt ikävä, mutta onneksi nyt voi kuunnella innostuneena uutta musiikkia.
