Teksti Elina Aintila

Tammikuu on Ipialesissa värikästä juhlaa.

Kolumbian kirjeenvaihtajan tammikuu on ollut yhtä lomaa sekä päivätöistä että Fifi-blogeista. Lasten kaitsemisen sijaan päivät ovat täyttyneet etelään (Ecuadoriin) ja pohjoiseen (Bogotaan) matkustelusta. Tämän tekstin julkaisemisen aikoihin matka jatkuu Kolumbian pohjoisrajalta Venezuelan Karibialle, kunnes helmikuussa on taas aika palata oikeiden töiden pariin.

Vaikka päivätyön osalta onkin vietetty hiljaiseloa, Ipialesissa vuodenvaihteessa järjestettävät Valkoisten ja mustien karnevaalit (Carnaval de Blancos y Negros) pitää pikkupitäjän näinä aikoina touhukkaampana kuin koko muuna vuonna. Rajakaupungissa vietettävä monietnisyyden juhla on kuuluisa koko maassa ja karnevaaliviikko peittää Ipialesin kadut ja sen kulkijat vuoropäivinä milloin paperisilppuun, karnevaalivaahtoon, jauhoon ja maaleihin, joskus kaikkiin edellämainittuihin yhtä aikaa.

Paikallisten juhlaviikot alkavat jo joulunalusaikoina ja jatkuvat joulun jälkeen 28. joulukuuta viattomien päivällä (Día de los Inocentes). Uudenvuodenaattona miehet pukeutuvat naisiksi, esittäen taaksejäävän vuoden ”leskiä”, ja pyytävät ohikulkijoilta almuja roolihahmonsa varjolla. Keskiyöllä kadunkulmilla poltetaan viikkojen ajan hartaasti valmistettuja paperinukkeja, jotka edustavat kulunutta vuotta iloineen tai suruineen. Uudenvuoden hulinasta pidetään tuskin päivän lepoa, kun kaupungissa aloitetaan monivärifestivaalien vietto.

Tammikuun neljäntenä päivänä juhlitaan lasten karnevaaleja. Kuvat: Elina Aintila.

Tammikuun toinen päivä aloitetaan nuorison juhlilla, kolmantena juhlitaan lähistön kyliä, neljäntenä vietetään lasten karnevaaleja, viidentenä juhlitaan mustia ja kuudentena valkoisia. Railakkaammin vietetään mustaa ja valkoista päivää, jolloin koko kaupunki kulkee ensin mustaksi ja seuraavana päivänä valkoiseksi maalattuna – halusi sitä tai ei. Mustien ja valkoisten karnevaaleissa kaikki kulkevat tasa-arvoisina eikä ohikulkijoitakaan säästetä mustilta tahmakäsiltä tai valkoiselta jauhosodalta. Ipialesilaiset ylpeänä kutsuvat vuodenvaihteen juhlia La Locuraksi.

Palataan siis parin viikon takaisin tunnelmiin, jotka olivat joidenkin joukkojen osalta jopa useiden kuukausien työn huipentuma. Itse sain kunnian osallistua karnevaaleihin paikallisen nuorisokollektiivin kanssa. Eläinteatterin esittänyt ryhmä voitti osallistumiskategoriansa (teatteriryhmät) ensimmäisen palkinnon. Kaupungin lahjoittamat kolme miljoonaa pesoa (1 200 euroa) nuoret käyttävät yhdistystensä toimintaan motolla: menos tortura, más cultura , “vähemmän kidutusta, enemmän kulttuuria”.

Nuorten kulttuuriyhdistys Huella Urbana ja nuorisokollektiivi Satira esittävät: Desnaturalia – The Cruel Show.

Yhdessä tekeminen on suurin voitto. Kuvat: Sergi Orge.