Bileistä Faustin uniin

Muinaista Voimaa

Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.

Muinaiset metsästäjä-keräilijät elivät kädestä suuhun. (Ensin tietenkin puusta käteen.) Jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä, että nomadi-alkuihmisten elämä oli onnellisempaa ja terveellisempää kuin maanviljelijöiden. Metsästäjä-keräilijät eivät aidanneet tiluksiaan, eivät haalineet rahaa eivätkä sairastelleet niin kuin vastustuskykynsä vehnän mussuttelulla pilanneet heikkokuntoiset maanviljelijät. Stressiä oli vähemmän. 

Kaikki kaverit olivat lähellä, ja koko porukka, todellakin, puhalsi yhteiseen hiileen.

Metsästäjä-keräilijöiden elo kului päivittäisen appeen hankkimisen jälkeen lapsia leikittäessä, luolataidetta tehden ja nuotiolauluja lauleskellen vailla huolta huomisesta, eihän huomisesta voinut huolehtia, kun kukaan ei tuntenut kalenteria… 

Eikun hetkinen: Warrenin pelto Skotlannin Aberdeenshiressä todistaa muuta. Sieltä löydetyt pinnan muokkaukset kertovat, että jo 8 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua varhaismesoliittisen kauden skotit olivat ajoittain perillä ajankulusta: he olivat rakentaneet aukiolle valtavan kuun valolla toimivan kalenterin.

Skottien innosta ymmärtää päivien julmaa kulumista ei ollut heilahtava kuin 10 004 vuotta ja kolmisen viikkoa kun oli ilmestyvä Voima 8/2004. Siinä lehdessä, kuten Voimissa ensimmäiset viitisentoista vuotta oli tapana, julkaistiin Voimakalenteri, muutaman aukeaman kattaus festareita, messuja, bileitä, taide- ja kissanäyttelyitä, keskusteluja, traktorikynnön sm-kisoja, luentoja, konsertteja, sienikursseja, neppiskisoja, herätysjuhlia, teknoraveja, myyjäisiä, iltamia ja kinkereitä.

Hyvän Voimakalenterin kasaajan piti olla tunnollinen, älykäs ja nopea, eli on selvää, ettei moista toimittajaa ole. Koostamiseen ylipuhuttu tai kiristetty uhri inhosi palstaa, sillä tapahtumiin tuli koko ajan muutoksia: ajat, paikat ja esiintyjät vaihtuivat, tilaisuuksia peruttiin ja uusia tuli lisää. 

Lehden 8/2004 Voimakalenteria silmäillessäni nostalgian valheellinen turvallisuus hyökyy ylleni kuin hetki sitten eläneen yksisarvisen lämmin vuota, aah. Kun ihmiset eivät olleet riippuvaisia puhelimen netistä, he tapailivat toisiaan ja keskustelivat viisaita. Oi niitä aikoja.

Lokakuussa menoja riitti joka lähtöön. Pakilan työväentalolla oli teemana ”työväenlaulut ja -liikkeen historia”. Luennot olivat huippuja: Helsingissä professori Jaakko Hämeen-Anttila valotti ”shialaisuutta Iranissa ja Irakissa” ja Taidemuseossa itse Oiva Toikka luennoi töistään Muotoilun alumnit -sarjassa.

Visuaalisia ärsykkeitä kaipaavat saattoivat käydä katsomassa Leninin ja Stalinin kuolinnaamioita ja Tampere-aiheisia tulitikkulaatikoiden etikettejä – tietenkin Tampereella.

Keskustelukulttuuri oli huipussaan: Helsingin Humanistiyhdistys järjesti Töölössä Faustin uni -tilaisuuden, jossa alusti juristi Matti Wuori.

Musaa rakastavilla hipeillä puolestaan oli kiire äiti Amman halauksesta kulttuurikeskus Glorian Bullworkers-klubille.

Monen vihaistakin kansalaispalautetta antaneen lukijan mielestä Voiman ainoa ansio oli menopalsta. Ehkä he eivät missanneet Kaija Saariahon oopperaa, jossa säveltäjä saattoi olla paikalla, eivätkä kaukaa viisasta television dokumenttia, joka kertoi Venäjällä journalistien perään usutetuista palkkamurhaajista. 

Muinaista Voimaa

Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.