Timo Soini tukehtuu pizzaan. Ainoa yksityiskohta, jonka muistan etukäteen minulle kerrotuista juonipaljastuksista, kun kiipeän Ylioppilasteatterin kapeita portaita katsomaan Ville Muhosen ohjaamaa ja osittain käsikirjoittamaa Unelmia-musiikkisuruttelua. Unelmia on näytelmä dystopiasta, vastakkainasettelun Suomesta, jossa perusporvarihallituksen leikkauspolitiikka on ajanut maan köyhyyteen ja kaaokseen. Mikäpä olisikaan oletettavampi veto tämänhetkisessä ilmapiirissä, kuin esittää näytelmä polarisoituneesta Suomesta, kärjistäen äärimielipiteitä entisestään? Mikäpä […]
Lue lisää… from Kuolleille aatteille ja niiden edustajille!
Oulun taidemuseossa on esillä 20.3. asti kiinnostava neljän taiteilijan yhteisnäyttely Ihan tiloissa. Tyyliltään hyvin erilaisten tekijöiden töitä näyttää yhdistävän aktivinen pyrkimys sörkkiä töillään nimenomaan katsojan näyttelytilanteeseen liittämiä tilakäsityksiä. Teeman kannalta erityisen kuvaavia ja samalla vaikuttavia ovat Jouna Karsin (syntynyt 1980) huolella viritellyt maisema- ja miljööveistokset, jotka ovat kuin todellisuudesta kaapattuja miniatyyrisiä pienoismalleja. Usein maa-aineksineen […]
Lue lisää… from Tila ei ole vain taiteen kehys
Keväällä 1941 Suomessa ryhdyttiin värväämään miehiä Saksassa koulutettaviin SS-joukkoihin. Taustalla vaikuttivat jääkäriliikkeen perintö, talvisodan synnyttämä revanssihenki ja välirauhan aikana vahvistuneet käytännölliset ja ideologiset siteet kansallissosialistisen Saksan kanssa. Värväyksen pääorganisaattorina hääri entinen Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki. Vaikka hankkeella oli Suomen ulkopoliittisen johdon siunaus, diplomaattisista syistä johtuen toiminnan organisaatiokeskuksena toimi helsinkiläinen peiteyritys Oy Insinööritoimisto Ratas. […]
Lue lisää… from Suomalaiset Natsi-Saksan Ukrainan rintamalla
Pääjuoni kulkee vakaasti teosta lukiessa. 1Q84 erottuu edukseen onnistuneilla hahmoilla sekä vetävällä kirjoitustyylillä. Teosta lukiessa juonikoukerot haarautuvat yksityiskohtaiseksi kuvailuksi. 1Q84 teos todellakin pitää otteessaan. En lähde tässä sen tarkemmin hahmoista tai juonesta kertomaan, koska mielestäni tätä kirjaa on parasta lukea minimaalisilla alkutiedoilla. 4.4/5 […]
Lue lisää… from 1Q84 Haruki Murakamilta
Unkarilaisen László Nemesin ohjaama keskitysleirikuvaus kertoo kaasukammioiden äärelle työskentelemään pakotetusta juutalaismiehestä Saulista (Géza Röhrig). Hän uskoo löytäneensä oman poikansa ruumiin muiden uhrien joukosta ja ryhtyy kaikkien kauheuksien keskelle järjestämään pojalle uskonnon mukaista hautausta. Mátyás Erdélyn impressionistinen kuvaus seuraa päähenkilöä intensiivisesti katseen tasolla. Synkkä vankilaympäristö välittyy klaustrofobisena tilakokemuksena ja pälyilevien vilkuilujen tavoittamina epämääräisinä yksityiskohtina. Valittu kuvauksen metodiikka ilmentää […]
Lue lisää… from Keskitysleirin synkkä sielunmaisema
Mahdolliset maailmat näyttäytyy episoditeatterina teatterista, jossa tarinan päähenkilö muistuttaa kovasti käsikirjoittajaa. Päähenkilö Antti Tähtinen (Eero Aho) on ohjaaja ja näytelmäkirjailija, joka on tullut elämänsä vedenjakajalle. Mielen kellareissa lymyää turvassa pikkupoika, lapsitähti-Antti (Marja Salo), joka rientää näytelmäharkkoihin silloin, kun muut pojat pelailevat lätkää. Yliminän viisaalla äänellä puhuva vanhus (Esko Salminen) odottaa metrovaunua pimeällä asemalla ja sekös […]
Lue lisää… from Miehen haava
Indigoa voinee hyvällä syyllä sanoa metallinhohtoiseksi oopperaksi, ovathan sen säveltäneet Apocalyptikasta tunnetut Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen. Mutta vaikka Indigossa onkin metallinen sointi, noudattaa se silti parhaita oopperataiteen traditioita. Teos sisältää niin johtoaiheita, kuin lyyrisiä aarioita ja kauniita duettoja, voimallisia kuorokohtauksia ja tanssiakaan unohtamatta. Haastattelussa säveltäjät kehaisevatkin häpeilemättä tehneensä kauneimman oopperan sitten Turandotin. Heviasenne näkyy […]
Lue lisää… from Indigo
Tyttökirjoja sadalta vuodelta Tutustuin Myry Voipion väitöskirjaan Emansipaation ja ohjailun ristivedossa : suomalaisen tyttökirjallisuuden kehitys 1889-2011. Tyttökirjallisuus on kautta aikamatkan sekä normeihin sopeutuvaa että rajoja ylittävää ja normeja haastavaa: ”Teoksissa pyritään kasvattamaan tyttöjä, fiktiivisiä ja lukijoita, tiettyihin rooleihin, mutta tarjotaan heille samalla vaihtoehtoisia rooleja ja malleja”, Voipio kiteyttää. 1800-1900 –lukujen vaihteen kirjallisuudessa näkyy kansallisen […]
Lue lisää… from Kulttuurianalyysi: nukkeja, tyttönaisia, tyttökirjoja, prinsessoja ja Star Warsin Rey
Näyttämöllä näkyy läpinäkyvillä suojamuoveilla peiteltyjä huonekaluja ja muita kapineita. Yhden peitteen alta erottuvat penkillä vierekkäin istuvien miehen ja naisen liikkumattomat hahmot, joiden silmät on peitetty liinoilla. Varmuudella ei heti voi sanoa onko kyse elävistä ihmisistä vai mallinukeista. Esityksen keskushahmo (Valtteri Raekallio) julistaa kiihkeän syyttävään sävyyn Eero Santasen runotekstiä, jossa kyseenalaistetaan katsojat ja esitystilanteen yhteinen […]
Lue lisää… from ”Et ole hyvä vaan olet huono yleisö”
Jos Tuntematon sotilas joskus kannattaa nähdä, niin nyt kannattaa. Kajaanin kaupunginteatterin Tuntematon sotilas on upea, koskettava ja paikoin lyyrinenkin tulkinta Linnan romaanista. Juha Luukkosen ohjaus ja dramatisointi on väkevän pasifistinen. Kajaanin kaupunginteatterin ja Projektori-ryhmän yhteistuotanto perustuu Linnan Sotaromaaniin, siihen sensuroimattomaan Tuntemattomaan sotilaaseen. Linnan Sotaromaani julkaistiin vuonna 2000 ja se sisältää alkuperäiskäsikirjoituksesta aikoinaan poistettuja, Suomen ylintä […]
Lue lisää… from Älkää, älkää, en minä mitään pahaa
