Winterreise – vaeltavan torvensoittajan matkassa

Matkja

”Saksa ei olisi voinut yhdistyä ilman saksalaista taidetta, tiedettä ja musiikkia – eikä varsinkaan ilman saksalaista liediä”, kirjoitti valtakunnankansleri Otto von Bismarck 1892. Saksalaisen laulun suurin säveltäjä on ollut Franz Schubert, joka syntyi Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneessa Wienissä 1797. Hänen laulusarjansa Winterreise on lajinsa paras musiikin historiassa. Se kuuluu länsimaisten ihmisten yhteiseen kokemuspiiriin samalla tavalla […]

Lue lisää… from Winterreise – vaeltavan torvensoittajan matkassa

Kamera edellä läpi mudan, sohjon ja tuiskeen

Näyttökuva 2016-02-09 kello 13.33.52

Alejandro González Iñárritu jatkaa Birdmanissa (2014) äärimmilleen vietyä kamerakeskeistä linjaansa. Nytkin kuvauksesta vastaava Emmanuel Lubezki loihtii intensiivisen lähikuvauksen, ihmisiä kiertävien kamera-ajojen ja saumattomasti kuvattuun kuvaan liitettävien digitehosteiden kautta koko elokuvaa kannattelevan muodon. Terrence Malickin hovikuvaajanakin tunnettu kuvaajamestari tukeutuu tällä kertaa myös luonnonvalon hyödyntämiseen.     Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolen amerikkalaisten erämaiden karun luonnon ja […]

Lue lisää… from Kamera edellä läpi mudan, sohjon ja tuiskeen

Klovnit köyhien puolesta

Näyttökuva 2016-02-05 kello 13.26.49

Red Nose Clubin sovitus Ilmari Kiannon vuonna 1909 ilmestyneestä Punaisesta viivasta koukkaa historian kautta tähän aikaan. Tässä suomalaisen demokratian syntykuvauksessa kerrotaan takakylillä äärimmäisessä köyhyydessä lapsikatraansa kanssa elävistä Topista ja Riikasta. He eläytyvät ajatukseen siitä, että äänioikeutta laajentaneen uuden vaalilain myötä vuoden 1906 eduskuntavaalit voisivat muuttaa kaiken paremmaksi heidänkin elämässään.   Esityksessä alkuteoksen naturalistinen kärsimys on […]

Lue lisää… from Klovnit köyhien puolesta

Jatkokurssi pitkän saksan lukijoille

Grimm

”Mitä lähemmäs haudan reunaa me käymme, sitä kauemmas kaikotkoon se kaikkinainen arkuus ja epäröinti, jonka vuoksi me aiemmin emme rohkeasti ryhtyneet puolustamaan oikeaa totuutta aina kun sen kohtasimme.” Teksti on Jacob Grimmin, ja Günter Grass oli samaa mieltä. Viime vuonna kuolleen Grassin viimeiseksi kirjaksi jäi Grimmin sanat (Teos, 2015), mikä on kertomus Jacob ja Wilhelm […]

Lue lisää… from Jatkokurssi pitkän saksan lukijoille

Katsaus huppujen sisälle

Suomen valokuvataiteen museossa on esillä Kaisa Rautaheimon näyttely Pojat. Rautaheimo on valokuvannut puolitoista vuotta 20-30-vuotiaita miehiä, jotka ovat eri elämäntilanteissa. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin elämäntilanteen epävakaisuus: Koulut ovat keskeytyneet, töitä ei ole tai älämä on muuten epävarmaa. Usein päihteidenkäyttö on tai on ollut vahvana osana poikien elämää, mutta niin myös heidän vanhempiensa ongelmat tai […]

Lue lisää… from Katsaus huppujen sisälle

Akrobatiaa Berliinissä

xchamaeleon_berlin_Wunderkammer.jpg.pagespeed.ic.Oi1a5M3UP8

Tammikuisen sunnuntain ohjelmassa oli siis australialaisen Circa-ryhmän esitys Wunderkammer CHAMÄLEON-teatterissa. Neljän miehen ja kolmen naisen esiintyjäryhmä tuo lavalle perinteisen sirkusareenan ja varieteenäyttämön perustyypit ja nauraa niille hyväntahtoisesti päin naamaa. Näemme parrakkaan voimamiehen, loistavan vannetaiturin, syväkatseisen drag queenin, seremoniamestarin ja hupaisat pellehahmot – kaikki pienissä, punamustissa pikkuhousuissaan. Paljaan ihon ja fyysisen voiman kouriintuntuva läheisyys yhdistyvät burleskin […]

Lue lisää… from Akrobatiaa Berliinissä

Aina joku väh-eksyy

3a6c0bce4418b8925b1191b59e6008dc

Eikö muka oikein tavutettu?Mikäpä tässä elämässä oikein menisi, ainakaan jatkuvasti!Hyvä jos ehken sinne päin. <Kahdessa sanassa tuossakin jo virhe, niinkö? Katkoo, ei tu mittää. Eikä sitä paitsi pidä nipottaa. Reko Lundánin Aina joku eksyy näytelmässä hyvin moni väheksyy monia, ainakin kaksoset toisiansa ja ennen kaikkea juoppoutunutta äitiään, joka on viinakiroissa aikoinaan jättänyt kapiaisukkonsa ja Liisan […]

Lue lisää… from Aina joku väh-eksyy

Aarne Ankka ei pidä uusnatseista

aarneankkakansi

Aarne Ankka ilmestyi ensi kerran jo vuonna 1983. Disneyn mielestä Aarnen ulkonäössä on liikakin piirteitä, jotka muistuttavat Aku Ankasta. Silti siinä missä Aku päätyy aina raharikkaan setänsä vedättämäksi, Aarne käy väärinymmärretyn neron kyynisellä asenteella kulttuurista asemasotaa tukholmalaisista kaljakuppiloista käsin.   Nyt Aarne saarnaa Heideggerista, Arendtista ja Hitleristä, ajautuu kännissä poliittisiin riitoihin nakkikioskilla, joutuu kavereiden facebook-pilan […]

Lue lisää… from Aarne Ankka ei pidä uusnatseista

Ydinsota, maailmantuho ja nenähuilua soittava rotta

Tohtori Veriraha (Philip K. Dick, Dr. Bloodmoney) on ensimmäinen scifi-kirja, jonka olen lukenut. Tai ei se oikeastaan mikään scifi-kirja ole. Se on post-apokalyptista kirjallisuutta, ja sijoittuu maailmaan sen tuhoutumisen jälkeen. Ydinsodan turmelema maapallo on täynnä säteilyn muovaamia kummajaisia ja niitä, jotka ovat säästyneet entisestä maailmasta ja pyrkivät luomaan yhteiskuntaa uudelleen, heikoin kantimin. Hierarkia säilyy, mutta […]

Lue lisää… from Ydinsota, maailmantuho ja nenähuilua soittava rotta

Talvivaara elää keskuudessamme

Jättiläinen-elokuvassa kohutun Talvivaaran kaivoksen yhä todellisessa elämässä kesken oleva tragedia kohtaa fiktiivisen kertomuksen. Taustatoimituksellinen työ on ollut huolellista ja käsikirjoittaja Pekko Oksanen onnistuu nivomaan draamallisen aineksen ja dialogin siihen luontevasti. Toisaalta ohjaajana Aleksi Salmenperä saa entiseen tapaansa henkilökemioihin potkua ja arkikohtauksiinkin tragikoomista jännitettä. Elokuvan yhdellä päätasolla seurataan dramatisoidun Pekka Perän (Jani Volanen) ponnisteluja Talvivaaran hankkeen […]

Lue lisää… from Talvivaara elää keskuudessamme

0
    0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjäPalaa kauppaan