Puoluejohtaja Riikka Purran kuviteellinen tytär soittaa politiikan sotkujen keskellä kärvistelevälle äidilleen ja kertoo perheen koiran purreen hänen poikaystäväänsä Amiria. Purra pyytää tytärtä antamaan puhelimen koiralle.
Turun kaupunginteatterissa viime syksyllä esitetty nukketeatterisatiiri Saako Purra? -esitys vieraili elokuussa Helsingin Tekstin talossa. Heini ja Matti Vahteran kirjoittama ja edellisen Nukkevaltio-ryhmälle ohjaama teos tuntuu kulkevan ainakin brittiläisen Spitting Imagen, Itse valtiaat –animaatiosarjan ja Susanna Kuparisen poliittisen dokumenttiteatterin viitoittamalla tiellä.
Esitys rajautuu Purran vanhojen nettikirjoitusten aiheuttaman kohun aikaan. Esityksen nimihahmolle luotu fiktiivinen perheympäristö antaa kuvatuille poliittisille jännitteille tuiki tarpeellista inhimillistä luonnetta. Tärkeä osa kokonaisuutta ovat myös kuvaelmat suomalaisen äärioikeistolaisuuden historiasta, 1990-luvun laman perinnöstä, nettimurroksesta sekä vasemmiston jumiutumisesta nostalgisille barrikadeille.
Saako Purra? on taiten toteutettua nukketeatteria, jonka ensemble (Elena Rekola, Sirpa Järvenpää ja Helena Markku) pääsee esittelemään monipuolisuuttaan mellastaessaan hikipäissään niin nukkien, esineteatterin kuin itse esittämiensä roolienkin äärellä. On helppo kuvitella, että näin hyvin toimiva työryhmä saattaisi jalostaa luotua konseptia myös uusien aiheiden ja vaikka ajankohtaisen reaktiivisuuden suuntaan.
Lisäesityksiä tulossa. Heini ja Matti Vahteran vierailivat myös Teatterin politiikkaa -podcastissa.





