İlker Çatakin palkitussa elokuvassa isoveli valvoo teattereita ja yliopistoja

Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon voittaneen saksalaisen İlker Çatakin elokuvassa Ankarassa asuvat akateeminen näytelmäkirjailija Azis (Tansu Biçer) ja tähtinäytteljä Derya (Özgü Namal) joutuvat uuden esityksensä takia Turkin autoritäärisen hallinnon epäsuosioon. Elokuvassa Berliini saa edustaa Ankaraa ja Hampuri Istanbulia jo siksi, että näin poliittisen elokuvan kuvaaminen Turkissa olisi ollut vaikeaa.

Kuten Yle Areenassa esillä olevassa Opettajanhuoneessa (Saksa 2022), Çatak käsittelee nytkin ajankohtaisia yhteiskunnallisia jännitteitä huolella työstämiensä henkilöhahmojen ja niiden välisen arkidynamiikan kautta. Näin makrotason isovelipolitiikka lomittuu luontevasti Azisin ja Deryan taloushuoliin ja yhteisen tyttären murrosikäkriiseilyyn. Erilaisten työyhteisöjen ja viranomaisten kuvauksessa sekä oman moraalin huojunnassa on sekä psykologista tarkkuutta että satiirin terää.

Erityisen uskottavia ovat näytelmän ja sen työstämisen kuvaukset sekä poliittisen paineen alle joutuvan laitosteatterin ja yliopiston sisäiset valtapelit. Elokuva lainaa muutenkin paljon teatterilta: Saksaan sijoitetut Turkin tapahtumat kertovat brechtiläisen vieraannutuksen kautta myös paljon äärioikeiston nousun riivaamasta nyky-Saksasta ja mistä tahansa yhteiskunnasta, jossa taide ja yliopistot uhkaavat joutua systeemin hampaisiin.