Lukinvalo
Adrian Tchaikovsky (suom. J. Pekka Mäkelä)
Rosebud 2026, 276 s.
Toisinaan lainaamisen, trooppien ja intertekstuaalisten viittausten välinen rajanveto on vaikeaa. Brittiläisen Adrian Tchaikovskyn Lukinvalon kohdalla tilanne on kuitenkin selvä. Fantasiakirja, joka koostuu noin 99-prosenttisesti fantasia-genren kliseistä ei ole tylsä pastissi, vaan kiinnostava kommentaari edustamastaan genrestä ja sen vakiintuneista tarinaelementeistä.
Teoksessa lähes kaikki on sellaista, mikä on tullut moneen kertaan vastaan hiemankin fantsua lukeneelle. Sekalainen seurue lähtee kohti koko maailmaa kauhun vallassa pitävän velhon tornia ja kohtaa matkalla vaaroja. Asetelma on suoraan J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta tai roolipeli Dungeons & Dragonsista. Kaikki hahmotkin ovat entuudestaan tuttuja: ritari, velho, ryypiskelevä varas…
Mutta Tchaikovsky ripottelee sekaan pieniä koukkuja ja samalla kääntää monet tuttuakin tutummat asetelmat päälaelleen. Toistamalla tutun hieman eri tavoin hän tuleekin kertoneeksi tutusta jotain uutta.
Huomionarvoista on myös se, että yksi seurueen hahmoista on (myöskin Tolkienilta lainattu) jättiläismäinen hämähäkki, jonka kautta tarinaan tulee kiinnostava toislajinen näkökulma. Tämä on ihmeotuksia vilisevissä kirjoissa yllättävän harvinaista.





