Katalonialainen Eva Baltasar kuvaa vimmaisessa teoksessaan keskiluokan kauniita kahleita

Vapautta rakastava, laivakokkina työskentelevä nainen tapaa naisen, Samsan, josta ei saa tarpeekseen. Kertoja tulee tunnetuksi ainoastaan rakkaansa keksimällä lempinimellä Boulder, kivenjärkäle. “Hän ei pidä nimestäni vaan antaa minulle uuden”, kertoja sanoo.

Pariskunta muuttaa Samsan töiden perässä Reykjavikiin ja elämä vakiintuu kuin puolivahingossa. Sitten Samsa kertoo haluavansa lapsen. Keinohedelmöityshoitojen, raskauden ja äitiyden myötä ennen niin kiihkeä suhde väljähtyy ja siirtyy yhteisestä sängystä olohuoneen sohvalle, missä jutellaan, paljon. Lopulta Boulder löytää itsensä yksin vierashuoneesta, kun äiti ja lapsi elävät maidontuoksuisessa symbioosissaan.

Boulder on katalonialaisen runoilija ja kirjailija Eva Baltasarin kansainväliseksi Booker-ehdokkaaksi vuonna 2023 yltänyt taitava ja vimmainen pienoisromaani, jonka Satu Ekman on moitteetta suomentanut katalaanista. Kahden aiemman toistaiseksi suomentamattoman Baltasarin teoksen tavoin Boulder kuvaa naisten välistä rakkautta. Se kertoo painavan tarinan vapaudesta, rakkaudesta ja keskiluokkaistuvan elämän hillitystä tunkkaisuudesta.

Päähenkilö kokee joutuneensa puolisonsa haluaman elämän vangiksi. Romaanin ensimmäisen persoonan kerronta tihkuu toisaalta itsekästä, toisaalta ymmärrettävää inhoa kaavoihin kangistunutta elämää ja pikkutarkaksi vauvanhautomoksi tai maitoa valuvaksi äityliksi muuttunutta rakastajaa kohtaan.

Baltasarin tiiviin 120-sivuisen teoksen mitta onkin juuri oikea, sillä lukukokemus kävisi raskaaksi, mikäli Boulderin pään sisällä joutuisi viettämään pitempään. Mutta pilkahtelee siellä myös  kauneutta ja hellyyttä. Arkeen kahlittunakin Boulder löytää kaipaamaansa vapautta ja onnea hetkistä, joissa voi katsella maailmaa yhdessä lapsen kanssa kuin ensimmäistä kertaa.