Esittävä taideKirjoittanut Ilona Iida Simes

Verenimijöiden paremmat juhlat – Draculaan on helppo ihastua

Sydäntäsärkevää romantiikkaa ja konservatismin hupaisaa pilkkaa nähdään Kansallisbaletissa suurella näyttämöllä.

Lukuaika: 3 minuuttia

Verenimijöiden paremmat juhlat – Draculaan on helppo ihastua

Dracula

Krzysztof Pastor ja Wojcieh Kilar

Suomen kansallisbaletti

Zhiyao Chen ja Jun Xia. Kuva: Roosa Oksaharju

Transsilvalainen komea nuori kreivi Dracula (Michal Krčmář) on aluksi osa yhteiskuntajärjestystä. Hän tekee velvollisuutensa, lähtee sotaan ja hyvästelee rakkaansa Elisabetan (Zhiyao Chen).

Sota on ruminta politiikkaa mihin ihminen kykenee. Orkesteri soittaa hyvin tummanpuhuvaa alarekisterivoittoisia ja rytmikkäitä teemoja. Maailma on hajoamassa, yleisö kuulee.

Kuinka ollakaan, pian Draculan kotiseuduilla kerrotaan, että hän olisi kaatunut taistelussa.

Elisabeta ei voi elää maailmassa ilman rakastaan. Hän heittäytyy linnan tornista.

Mutta Draculapa ei ole kuollut – paitsi henkisesti, kun kuulee rakkaansa kuolemasta. Kristittyjen maailma pettää hänen Elisabetan, koska papit eivät suostu hautaamaan tätä kirkkomaahan. Tästedes Dracula vihaa kirkkoa. Kiroamalla sen hän siirtyy vampyyrien maailmaan, välitilaan, jossa hän ei vielä ole kuoleman oma, mutta missään nimessä hän ei enää ole elävien kirjoissa.

ENGLANNIN IMPERIUMIN BISNESMIEHET käyvät kauppaa myös Transsilvanian kreivin kanssa. Niinpä Draculan luo löytää tiensä nuori asianajaja Jonathan Harker (Jun Xia). 

Pahaksi onneksi Harkerin morsian näyttää aivan Elisabetalta, eikä tämän kauneus jätä Draculaa rauhaan. Hän on ylittänyt valtameriä ja jopa aikakausia löytääkseen naisen, joka voisi olla kuin Elisabeta. 

Terhi Talo, Nikolas Koskivirta, Antti Keinänen ja Atte Kilpinen (poikittain keskellä) sairaalassa. Kuva: Roosa Oksaharju

Uutta verta Draculalle antaa myös Renfield (Atte Kilpinen), mielipuolisen hurjia tansseja esittävä potilas, jota vampyyrien maailma vetää vastustamattomasti puoleensa. 

Hienoja yksityiskohtia ovat myös nuoren Draculan sujuvat, suorastaan taianomaiset, muuttumiset vanhaksi (Sergei Popov). Nuori ja vanha Dracula ovat myös maskeerattu niin saman näköisiksi, että miehen iän vaihtuminen veren imemisen tai sen puutteen myötä on ravisuttavan ihmeellistä.

PUOLALAISEN WOJCIEH KILARIN säveltämä musiikki on yltiöromanttista ja samalla orkesterimusiikiksi hyvin modernia. Kilarin vahvat melodiat vetosivat aikoinaan myös elokuvaohjaaja Francis Ford Coppolaan, jonka elokuva Bram Stokerin Dracula sai ensi-iltansa vuonna 1992. 

Tämä baletti on saanut ensi-iltansa vuonna 2018 Australiassa. Sen musiikkina kuullaan Kilarin muutakin tuotantoa Coppolan elokuvassa soineiden pääteemojen lisäksi.

Draculan linnassa, sen kaikissa yksityiskohdissa kuten puvustuksessa ja lavastuksessa runsaus on tavoite, eikä mikään pelkistys. Tässä genressä näyttämöllä pitää nähdä mustaa nahkaa ja kiiltoa, repaleisia röyhelöitä ja valtavia hautaholveja. Ja tottakai miesten ja naisten on paljastettava vampyyrille paljon yläosaa. Teoksessa on romantiikan lisäksi paljon huumoria. Englantilaiset ajamassa vampyyreja takaa oli mieleenpainuvan huvittava näky. Renfieldin vieteriukkomainen ja hyvin akrobaattinen tanssi nauratti myös yleisöä.

Dracula-baletti ja sen nykytanssikoreografiat näyttävät, miten vampyyrien linna on paljon hauskempi ja hurjassa seksuaalisuudessaan vetävämpi kuin toisiaan vahtaavien, valssaavien konservatiivien kutsut Lontoossa. Vampyyrit pukeutuvat paremmin ja ilmaisevat halujaan estoitta. Ei ihme, että he ovat kristitylle ja rojalistiselle järjestelmälle uhka muutenkin kuin verenimemisen muodossa. Vallankumouksellisten vampyyrien peilistä näkyy, millainen fasadi Englanti on. 

Oivallus siitä, että kirkon kiroajien puolella on parhaimmat juhlat, on kirvoittanut myös vampyyrimusikaaleja ja eritoten vuoden 1975  elokuvaklassikon, Rocky Horror Picture Shown. Sen ideana oli kääntää koko asetelma päälaelleen: siinä estoiset ihmiset pääsevät kauhujen linnaan ja vapautuivat siellä maallisten ilojen kautta pään sisäisistä kahleistaan.

VAIKKA VAMPYYRIN SYDÄN on tuhottava, Draculan loppu on hyvin kaunis. Verenimijöiden kulttuuri on tuomittu häviämään, mutta henkilöhahmona Dracula vie voiton kaikista.

Hän oli se, joka rakasti eniten.

* * * * *

Lontoossa valssataan. Etualalla Alfio Drago ja Abigail Sheppard. Kuva: Roosa Oksaharju

Dracula

Esitykset Kansallisbaletissa 23.3. asti. 

Maksullista tallennetta voi katsoa 20.6.2024 asti, oopperabaletti.fi.

Sävellys Wojcieh Kilar, sovitus Michael Brett, koreografia Krzysztof Pastor, libretto Pawel Chynowski.

Suomen Kansallisbaletissa musiikin johto Patrick Fournillier.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Teos on vuokrattu Puolan kansallisbaletista Suomen Kansallisbalettiin.