Lapsi kokee värejä kaikkialla: kirjaimissa, luvuissa, ruuissa, äänissä… Tunteillakin on värit, ja muodoissa näkyy toisia muotoja. Myös sellaista voi olla synestesia, josta kertoo kulttuurintuottaja Jaana Suorsan omaelämäkerrallinen, visuaalisesti omaperäinen sarjakuvateos Rillit. Siinä tekstikuplat ovat symmetrisesti sijoiteltuja laatikoita, joiden väleissä on piirroksia, valokuvia ja graafisia kuvioita. Väri on keskeinen kerronnallinen elementti, liittyyhän Suorsan synestesia nimenomaan väriin.
Teos painottuu lapsuuteen. Lääkäri ei hoksaa, mistä on kyse. Eniten muistellaan alakouluaikoja, mitä värejä mihinkin liittyy, ja millaista koulussa on piirtoheittimineen ja sukupuolen mukaan jaettuine pallonväreineen. Toisten lasten kanssa voi jakaa muotoihin liittyvät kokemukset.
Toinen albumin teema on suru. Suru on sininen ja kuolema valkoinen. Suorsa on menettänyt monta perheenjäsentään. Menetykset vaikuttavat siihen, miten maailman kokee. Draaman kaari yllättää.
Teos on tiivis, selkeä ja pelkistetty, lapsillekin sopiva aikuisen kanssa luettavaksi. Siitä löytyy paljon pohdittavaa. Teos voi tarjota samaistumispintaa maailmaa synesteettisesti kokeville ja ymmärrystä heidän läheisilleen, vaikka synestesia ilmenisikin eri tavalla.
Jaana Suorsa: Rillit – Tarina synestesiasta
Zum Teufel 2022, 56 s.
