Lukuaika: 3 minuuttia

Heinä-elokuun levyarvioissa Kissa, Ydinväki, Uratsakidogi ja Joonas Hauveli

Kissa

Vaarallinen bändi

Svart Records (2021)

Glitteriä, niittivöitä, leopardikuoseja ja neonvärejä. Tuorein tulokas kotimaisen rockin kentällä on laulaja-kitaristi-sanoittaja Günter Kiviojan 1970-luvun glam-estetiikasta ammentava rockyhtye Kissa. Kokoonpanoon on kerätty kova liuta tekijöitä, jotka ovat tuttuja yhtyeistä Ghost World, Kynnet ja Pintandwefall. Lopputuloksena on tiukkaa karvojen pörhistelyä ja terävien kynsien esittelyä.

Vaarallinen bändi on mainio ja omaleimainen levy, joka on toimiva yhdistelmä pröystäileviä kitarasooloja ja tarttuvia kertosäkeitä. Jo maaliskuussa singlenä julkaistu nimikkokappaletta voi luonnehtia perustellusti hävyttömän kovaksi. Ja onhan levyllä myös yksi kissapetoaiheinen biisikin: ”ja koko maailma polvistuu, kun tiikeri karjaisee.”

Antti Kurko ★★★★

V/A

Taiga Tropic Portal

Ydinväki (2021)

Rankempaan konemusiikkiin keskittyvän Kovaydin.NET-verkkolabelin alalafkan, Ydinväen, missio on keskittyä luonnosta inspiroituneen musiikin julkaisemiseen. Taiga Tropic Portal -kokoelmalevy tarjoilee kahdentoista raidan pläjäyksen erilaisista kokeellisemmista genreistä, kuten speed- ja flashcoresta perinteisiin gabberbiitteihin ja acidsyntikoihin.

Nopeat tempot eivät kuitenkaan poista ambient-tunnelmaa. Päinvastoin, ne lisäävät sitä, nostaen kappaleet jopa meditatiivisiin ulottuvuuksiin. Laajan variaation ansiosta kuulija löytää levyltä taustamusiikit niin rauhallisiin joogasessioihin kuin rankempiin ekstaattisiin tansseihin.

Hinnalla tätä kokoelmaa ei ole pilattu, sillä se on ladattavissa ilmaiseksi muun muassa Bandcampista.

Julius Halme ★★★★

Uratsakidogi

Black Hop. Epos.

Uratsakidogi (2021)

Moskovalainen Uratsakidogi jatkaa määrätietoisesti valitsemallaan perverssin häpäisyn tiellä. Black metallia ja räppiä yhdistävä yhtye ei välitä tyylilajien puhtaudesta ja sotkee keskenään ne, joita ei kenties ole häveliästä sotkea toisiinsa. Black Hop. Epos -levyn kitarat kuulostavat ihan oikeaoppisesti siltä kuin ne olisi nauhoitettu jossain tynnyrin pohjalla, kirkuminen on uskottavaa, ja tämän alle on levitetty sopiva määrä hyvin rullaavia biittejä ja jopa räpäytyksen pätkiä. 

Venäjää osaamattomalle kappaleiden sanat aukeavat vain tulkin avustuksella. Toisaalta, eipä bläkkis koskaan kaikista helpointa ymmärrettävää olekaan, kielestä riippumatta. Eli sikäli normimeno, ja luotan, että sanoma on soveliaan hävytöntä.

Tervehdin ilolla kaikkia pyrkimyksiä rikkoa formaatteja. Uratsakidogi polttaa bläkkiksen purismia vaativien sielut kunniakkaasti roviolla, ja itse ainakin hiillostan soijanakkini niiden liekkien loimussa.

Jari Tamminen ★★★★★

Joonas Hauveli

Joonas Hauvelin laulukirja

KHY Suomen Musiikki (2021)

Suomi-reggae oli vehreimmillään 2000-luvun alussa, jonka jälkeen koko genre kohtasi tietynlaisen lakastumisen. Ilmeisesti vuosituhannen alussa kasvaneet juuret olivat pureutuneet tarpeeksi syvälle, sillä nyt niistä on alkanut versoa uutta mielenkiintoista.

Rovaniemeltä ponnistava Joonas Hauveli nojaa perinteisiin. Hyväntuulista rauhan sanomaa liputtavan bändin soittoa on ilo kuunnella, koska sillä on juureva rytmi hallussa.

Kappaleissa liikutaan hengellisten teemojen äärellä. Vaikka kokonaisuus ei ihan täysin puhkea kukkaan, mukana on paljon potentiaalia. Good Oldie -kappale on eräänlainen manifesti musiikin yhteentuovalle voimalle. Sille on tarvetta loputtomalta tuntuneen pandemian kanssa kärvistelyn jälkeen.

Antti Kurko ★★★

Kommentoi Facebookissa
  • 30.6.2021
  • Kirjoittanut voima