Marraskuun lopulla vajaa 200 valtiota kokoontui vuotuiseen YK:n ilmastokokoukseen Brasilian Belémiin. Suomi neuvotteli kokouksessa osana EU:ta ja sen virallisessa edustajistossa kokoukseen osallistuivat myös Suomen nuorten ilmastodelegaatit, 29-vuotias Antti Regelin ja 28-vuotias Saara Böök. He edustavat suomalaisnuoria YK-järjestöjen ja EU:n päätöksenteossa.
Lähtökohdat järjestyksessään 30. YK:n ilmastopuitesopimuksen alla käydylle kokoukselle (COP30) olivat kaksijakoiset.
Epävakaa maailmanpoliittinen tilanne ja maailman toiseksi suurimman ilmastopäästöjen aiheuttajan Yhdysvaltojen irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta herättivät kokouksen alla kysymyksiä yhteisen sävelen löytymisestä.
Regelin näkee, että moni odotti Brasilian kokoukselta enemmän kuin edellisvuoden Azerbaidžanin Bakun kokoukselta. Brasiliaa pidetään taitavana diplomaattimaana.
Ja vaikka Donald Trump oli vetänyt Yhdysvallat ulos Pariisin sopimuksesta, Yhdysvaltojen edustajia oli sentään ilmaantunut paikalle kokoukseen.
Kokouksessa olisi pitänyt saada aikaan paljon. Maiden odotettiin toimittavan päivitetyt kansalliset päästövähennyssitoumukset jo ennen kokouksen alkua. Brasilia nosti keskusteluihin tiekartan, joka koski fossiilisista polttoaineista irtautumista. Köyhät maat vaativat rikkailta mailta lisää rahaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Brasilian presidentti puhuikin Belémistä ”totuuden COP:na”.
Regelinin mukaan järjestelyt olivat kuitenkin lopulta heikot.
”Turns out, että ainut mikä näistä [ennakko-odotuksista] piti, oli se, että Brasilia on taitava neuvottelumaa”, Regelin sanoo.
Nuoret vaativat: eroon fossiilisista
Nuorten ilmastodelegaatteina Antti Regelin ja Saara Böök veivät kokoukseen vaatimuksia osana laajempaa Euroopan-laajuista nuorten ilmastodelegaattien verkostoa. Tavoitteita olivat siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista ja riittävät päästövähennystavoitteet. Kumpaakaan ei päätöslauselmaan saatu, vaikka alku näyttikin lupaavalta.
Tiekartaksi nimetty aloite, joka vaati maita siirtymään pois fossiilisista polttoaineista, oli historiallinen tapaus. Se oli Böökin mukaan esillä jo kokouksen ensimmäisellä viikolla. Lopulta yli 80 maata nousi kannattamaan tiekarttaa.
Regelinin mukaan toivoa tiekartan syntymisestä oli, sillä se sai alkunsa kaksi vuotta sitten Dubaissa pidetyssä ilmastokokouksessa. Tuolloin maailman maat sopivat ensimmäistä kertaa YK:n ilmastokokousten historiassa, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä pyrittäisiin yhteisellä sopimuksella pois.
”Dubai on öljymaa, ja siellä saatiin tuollainen kirjaus. Brasilia taas on iso geopoliittinen valtatoimija, ja he itse suuresti omalla suullaan sitä ajoivat. Ehkä siksi ajateltiin, että se on mahdollista.”
Kokouksen lopussa moni asia kuitenkin lässähti. Kokouksen lopputulemassa tiekarttaa ei näy.
Böök pitää tiekartan sivuuttamista kummallisena.
”Ei edes uskalleta nostaa sitä kissaa pöydälle, vaikka kaikki haluaisivat puhua totuuden COP:ista.”
Maat kuten Venäjä, Saudi-Arabia ja Intia vastustivat tiekartan kirjaamista päätöslauselmaan. Brasilia on kuitenkin sanonut jatkavansa sen edistämistä muita reittejä. Kolumbia ja Alankomaat puolestaan ovat ilmoittaneet pitävänsä ensi vuonna kansainvälisen kokouksen koskien reilua siirtymää pois fossiilisista polttoaineista.
Jos irtautuminen fossiilisista polttoaineista sakkasi, niin sakkasi myös päivitettyjen kansallisten päästövähennyssitoumusten toimittaminen. Vielä kokouksen jälkeenkin Climate Watch Data -sivuston mukaan sitoumus puuttui yli 70 maalta, jotka vastaavat noin neljänneksestä maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Näiden joukossa muun muassa Intia, Argentiina ja Saudi-Arabia.
Päivitetyillä sitoumuksilla maiden on tarkoitus kuroa umpeen kuilua nykyisten päästövähennystoimien ja Pariisin ilmastosopimuksessa sovitun 1,5 asteen lämpenemisrajan välillä. Böök ajattelee, että päästövähennystavoitteet ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpiä ovat teot päästöjen vähentämiseksi.
”Sen pitäisi olla framilla.”
Myös paljon huomiota saanut trooppisten sademetsien suojelurahasto Tropical Forest Forever Facility jäi alkuperäisestä rahoitustavoitteesta, ja sen suojelukriteereitä on myös kritisoitu. Päätöslauselmakin tehtiin ilman selkeää kirjausta, kuinka metsäkato pysäytetään.
”Viimeiset päivät vetivät maton suoraan jalkojen alta,” Böök toteaa pettyneenä.
Vesittämistä ja tiedevastaisuutta
Vaikka sitoutuminen Pariisin ilmastosopimukseen ja fossiilisista polttoaineista irtautuminen olivat Belémissä EU:n asialistalla, joidenkin näkemysten mukaan unionin aiempi intohimo näytti hävinneen sen muuttuneiden poliittisten voimasuhteiden vanavedessä: viime aikoina puhe ilmastotoimista on kääntynyt kilpailukykyyn ja ympäristösääntelyn purkamiseen.
Kokouksen kanssa päällekkäin osuneessa yritysten ympäristöraportointia koskeneessa äänestyksessä EU-parlamentin suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen EPP äänesti oikeistoryhmien kanssa yritysten löyhempien raportointivelvollisuuksien puolesta.
Regelinin mukaan EU:n yritysvastuudirektiivin vesittäminen ilmastoasioiden osalta ei ainakaan auttanut neuvotteluja Belémissä.
”Tämä aiheutti osalle mannermaisista kollegoista vähän pidemmän tupakkatauon.”
Böök ajattelee, että jo se, ettei mainintaa fossiilisista polttoaineista saatu kokouksen päätöslauselmaan, kertoo paljon ilmastopolitiikan tilasta.
”Ehkä se on kuulunut tähän peliin, että myös ne jarruttelijat ovat aina läsnä, koska ne ajavat omaa etuaan siinä, että niitä toimia ei tehdä.” Hän ei osaa sanoa, kärjistyikö tämä ilmiö tässä kokouksessa erityisesti vai ei.
Böök arvioi, että jonkinlainen poliittisen ilmapiirin muutos saattoi kuitenkin näkyä siinä, että Belémissä ilmastokokouksen agendapöydälle nostettiin ensimmäistä kertaa tutkitun tiedon arvoa painottava kokonaisuus, joka käsittelee esimerkiksi ilmastodisinformaation torjumista ja tieteen rooliin vahvistamista päätöksenteossa. Regelin muistuttaa kansainvälisestä keskusteluilmapiiristä.
Vaikka Suomessa esimerkiksi kansainvälisen hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuottamaa tietoa arvostetaan, isossa kontekstissa tilanne on erilainen.
EU ponnisteli saadakseen mukaan kirjauksen, jossa IPCC tunnustetaan parhaan tieteellisen tiedon lähteeksi. Kirjauksen saamiseksi ”EU:n piti ihan taistella”, Regelin sanoo.
Tiukkoja neuvotteluja käytiin myös tasa-arvokysymyksistä, joiden seuraamiseen Regelin ja Böök osallistuivat nuorisoneuvottelumandaatilla. Vääntöä käytiin viimeiseen asti, oli kyseessä sitten kuivuudesta johtuvan vesipulan vaikutus tyttöjen koulutukseen taikka progressiiviseksi mielletyn kielen käyttö, Böök listaa.
”On tosi hurjaa, että sitä keskustelua joudutaan käymään ja sille aiheelle tarvitaan oma neuvottelukokonaisuus.”
Liman ilmastokokouksesta peräisin oleva tasa-arvotyöohjelma sai Belémissä jatkoa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ohjelman on tarkoitus nostaa naisia ilmastotyön keskiöön ja viedä sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset ilmastopolitiikkaa läpileikkaavaksi näkökulmaksi.
Regelin on iloinen, että Belémissä työohjelman aiemmin sovitusta kielestä ei otettu ainakaan takapakkia. Binäärisen näkemyksen muuttamiseen on vielä matkaa, mutta joissakin asioissa saatiin jopa edistysaskelia. Nyt ohjelmassa huomioidaan erikseen afrikkalaistaustaiset tytöt ja naiset.
Pitkä työohjelma on jo sinänsä voitto, Regelin linjaa.
Kohti vaarallista tulevaisuutta
Yhteiseen sopimiseen perustuvan kokouksen parhaana antina Regelin pitää sitä, että köyhille maille saatiin lopulta lisää rahaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Böök puolestaan kiittelee ilmastotoimien oikeudenmukaisuutta korostavaa Belém Action Mechanism -työohjelmaa. Molemmat myös pitävät tärkeänä, että maat ylipäätään kokoontuivat neuvottelemaan ja sopimaan Yhdysvaltojen perääntymisestä huolimatta.
Tieteen valossa lopputulos jää kuitenkin vajaaksi.
Ilmastotutkijat Johan Rockström ja James Dyke kirjoittivat Belémin päättyneen ilman ratkaisevia toimia. Tutkijoiden mukaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteessa on epäonnistuttu ja nyt kyse on siitä, kuinka pahasti 1,5 asteen lämpenemisestä mennään yli.
Nykyisten arvioiden mukaan lämpimien vesien koralliriuttojen tuho on lähes vääjäämätöntä ja globaalin ilmastojärjestelmän säätelyn kannalta oleellinen Atlantin valtameren virtausjärjestelmä AMOC voi hyytyä jo tämän vuosisadan aikana. Amazonin sademetsän pelätään saavuttavan oman keikahduspisteensä vuoteen 2050 mennessä.
Maailmasta on tulossa yhä sekasortoisempi ja vaarallisempi. Mitä epäonnistumisen jälkeen, Rockström ja Dyke kysyvät.
Tätä kysymystä myös nuoret ilmastodelegaatit ovat pohtineet. Tuttu puolentoista asteen narratiivi on nyt muuttumassa ja se on myös ”YK:n suurilla suilla” ääneen sanottu, kuten Regelin muotoilee YK:n pääsihteerin António Guterresin puheet.
Belémissä Regelin ja Böök pitivät sivutapahtuman, jossa keskusteltiin ilmastoviestinnästä yhteiskunnassa, jossa 1,5 asteen lämpeneminen on ylitetty: miten ja minne tutusta tarinasta liikutaan?
He pohtivat, miten viestiä tilanteesta, jossa maapallon lämpeneminen on ylittänyt 1,5 asteen kriittisen rajan. Se ei saisi toimia ”vipuvartena vastavoimille, joiden mukaan meidän ei sitten kannata tehdä mitään”, Böök painottaa.
Kyse on tulevaisuudesta, josta nuoret haluavat olla päättämässä.
Juuri nuoret sukupolvet tulevat kokemaan ilmastonmuutoksen vaikutukset kaikkein pisimpään.
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
