Kyltissä lukee ”rauhanomainen mielenosoitus”. Yksi UPM Kymin tehtaalle pyrkivistä työntekijöistä potkii sen rikki.
Elokapinan aktivistit ovat muodostaneet tiesulun tehtaan eteen. Heidän tarkoituksenaan on protestoida yrityksen toimintaa muun muassa Uruguayssa, jossa ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet niin UPM:n sellutehtaiden käytäntöjä kuin sen eukalyptusplantaaseja.
Mielenosoittajia heitellään kananmunilla ja kivillä.
Kuvat ovat dokumentista Kapina elämän puolesta. Se seuraa Elokapinan aktivisteja erilaisissa mielenilmaisuissa ympäri Suomea.
Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Maria Rannanheimo ja Saku Soukka. Valokuvaajana tunnettu Soukka on myös ohjannut ja kuvannut sen. Hän kertoo, että aktivistit suostuivat yllättävänkin auliisti kameran eteen.
”He selvästi ymmärtävät, että elokuva ja yleensäkin Elokapinan toiminnan esiin nostaminen mediassa auttavat liikettä ja tuovat lisänäkyvyyttä heidän näkökulmalleen.”
Elokapina onkin saanut hyvin tilaa lehtien palstoilta. Nyt liike nähdään myös hitaammissa medioissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Jo vuonna 2022 Yle julkaisi kolmeosaisen dokumenttisarjan Kapinalliset, joka seuraa kolmen ilmastoaktivistin elämää.
”Kapinalliset-dokkarisarja on kyllä moneen kertaan katsottu”, Soukka toteaa.
Nyt lokakuussa Yle julkaisi kahdeksanosaisen dokumenttisarjan Suoran toiminnan Suomi, joka kartoittaa kansalaistottelemattomuuden historiaa ympäristökysymysten näkökulmasta. Kronologisesti etenevän sarjan viimeisessä osassa – Koijärven, vesakkosotien, Linkolan ja eläinoikeusaktivistien jälkeen – päästään myös Elokapinaan.
Aiheeseen tarttui myös dokumentaristi Virpi Suutari, jonka pitkä elokuva Havumetsän lapset sai ensi-iltansa viime vuonna. Se kuvaa osin samoja Elokapinan aktivisteja kuin Soukka, mutta Havumetsän lapset keskittyy pariin yksilöön, joiden elämää ja ajatuksia se esittelee laajemminkin. Suutarin dokumentti viipyilee kauniissa kuvissa, suojelemisen arvoisessa luonnossa ja idealismissa.
Suutari ja Soukka aloittivat elokuviensa kuvaamisen samoihin aikoihin.
”Keskustelimme Virpi Suutarin kanssa, että tehdään mahdollisimman erilaiset elokuvat. Suomeen ei mahdu kahta liian samanlaista ilmastoaktivismidokkaria”, Soukka kertoo.
Hän kuvasi alkuun suoria haastattelupätkiä, mutta luopui niistä. Lopullisessa teoksessa Soukalla oli tyylillinen suunnannäyttäjä. Rich Felgaten pitkä dokumenttielokuva Finite: The Climate of Change (2022) toimi esimerkkinä elokuvasta, jossa tapahtumia kuvataan niiden keskiöstä.
”Siinä oli autenttinen tunnelma. Se tulee siitä, kun tekijät pyrkivät olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kuvaamaan eläviä tapahtumia, jotka tapahtuvat elokuvasta riippumatta. Siinä oli kuvattu myös aktivismin fyysistä ja henkistä haastavuutta tuntuvalla tavalla.”
Kuva: Maria Rannanheimo
Kapina elämän puolesta keskittyy mielenilmaisuihin. Kuten Soukan mainitsemassa brittidokumentissa, myös hänen omassa elokuvassaan aktivismi näyttäytyy hyvin fyysisenä toimintana: ihmiset kiipeilevät työkoneiden päälle ja puihin, kytkevät itsensä kiinni junaratoihin ja esiintyvät performansseissa.
”Kyllähän semmoinen toiminta, jännitys ja fyysinen haastavuus on myös elokuvallisesti näyttävää”, Soukka sanoo.
Fyysisyyden lisäksi elokuvassa korostuu konflikti. Kuvamateriaalissa nähdään, kuinka poliisi taklaa, lyö mielenosoittajaa lippukepillä päähän ja raahaa näitä yhdestä kädestä vetäen.
”Vaikka poliisi ei ole Elokapinan niin sanottu päävastustaja samalla tavalla kuin esimerkiksi nykyinen hallitus tai metsäjättien yritysjohto, se kuitenkin päätyy usein hankaloittamaan Elokapinan tavoitteiden saavuttamista asettamalla rajat kapinallisten mielenosoituksille.”
Dokumenttiryhmä oli kameroineen mukana kymmenissä mielenosoituksissa. Tilanteet ja iskulauseet toistuivat. Yksittäisten konfliktien taustalla on kuitenkin käsitys isommasta ja perustavanlaatuisemmasta konfliktista.
”Ajan myötä elokuvan temaattiseksi fokukseksi muodostui laki versus moraali.”
Soukka näyttää, kuinka paljon kapinalliset tekevät töitä edistääkseen ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja kestävyysmurrosta. Ja kuinka osa heistä on myös valmis rikkomaan lakia tavoitteen saavuttaakseen.
Osa syyttää myös hallitusta lakien rikkomisesta. Elokuvassa Kaisaniemeen kokoontuneet mielenosoittajat huutavat: ”Hallitus rikkoo ilmastolakia. Me kapinoidaan teidänkin takia.” Ilmastolaki velvoittaa Suomen hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä.
Viime vuoden elokuussa joukko ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjä valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallituksen riittämättömistä ilmastotoimista tavoitteen saavuttamiseksi. Nekin vetosivat siihen, että hallitus rikkoo lakia. Tämän vuoden tammikuussa korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.
Korkeimman oikeuden mukaan hallitus siis noudattaa lakia. Toimiiko se oikein, on kuitenkin toinen kysymys. Kun Suomen ilmastopaneeli kommentoi syyskuussa ympäristöministeriön tuoreinta ilmastovuosikertomusta, se totesi, että ”ilmastolain vuoden 2035 kansallista hiilineutraaliustavoitetta ei saavuteta maankäyttösektorin riittämättömien toimien vuoksi”. Merkittävin tähän liittyvä ongelma on liiallinen metsienhakkuu, jonka vuoksi Suomen metsien hiilinielut ovat muuttuneet päästölähteiksi.
Saku Soukka toivoo, että hänen elokuvansa herättää enemmän toivoa kuin lannistusta.
”Siinä on jonkin verran sellaista uhripositiota, jonka joku voi kokea lannistavana. Mutta varsinkin vasemmalle kallellaan olevat ihmiset eivät ehkä identifioidukaan voittajapositioon kovin helposti. Vaikka vierastan kyllä asian sanoittamista voitto–häviö-akselilla.”
Hän haluaa hälventää rajaa aktivistin ja tavallisen kansalaisen välillä.
”En halua selvästi erotella, että on olemassa aktivistit ja normikansalaiset. Ajattelen, että on enemmän tai vähemmän aktiivisia kansalaisia.”
Esikoiselokuva on Soukan oma tapa olla poliittisesti aktiivinen. Hän on kuitenkin tavoitellut myös esteettistä vaikuttavuutta. Soukka puhuu Elokapinassa näkemästään ”elokuvallisesta potentiaalista”, joka tarkoittaa muutakin kuin konflikteja ja tekemisen fyysisyyttä.
”Varmaan samaistun sellaiseen, että pieni voi olla isoa – että pienillä resursseilla voidaan tehdä tosi isoa yhteiskunnallista vaikuttamista.”
Kapina elämän puolesta elokuvateattereissa 17.10.2025.
Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. Myös Saku Soukan elokuvahanke on saanut Metsän puolella -apurahaa.
