Artikkeli on julkaistu Voiman talousliitteessä.
Voima-talous 2/2023 ilmestyi Voiman 8/2023 välissä.
Löydät muut verkkosivuillamme julkaistut talousliitteen artikkelit täältä.
Lienee kiistatonta, että mitään IRA:n kaltaista ei olisi syntynyt ilman määrätietoista poliittista organisoitumista ja kamppailua. Viime vuosina ilmastonmuutoksen torjuntaa on edistänyt etenkin nuorempien aktivistien johtama demokraattien ilmastovasemmisto, jolla on ollut vastassa enemmän tai vähemmän vastahakoinen ja konservatiivinen siipi omassa puolueessa, puhumattakaan Donald Trumpin johdattelemista republikaaneista.
Apulaisprofessori Alyssa Battistoni kuvaa Dissent-lehden kevätnumerossa ilmastovasemmiston sisältä käsin, kuinka erilaiset Green New Deal -aloitteet ja muut poliittiset mobilisaatiot ovat vaikuttaneet nykyisenkaltaisen teollisuuspolitiikan muodostumiseen. GND:n uusi versio vuosilta 2019–20 lupasi massiivisia investointeja vähäpäästöisiin ratkaisuihin ja erityisesti julkisiin hyödykkeisiin ja palveluihin. Lisäksi se lupasi töitä ja toimeentuloa niille, jotka olivat tähän mennessä jääneet ilman tukea. Bernie Sanders omaksui tuolloin GND:n presidenttikampanjansa johtotähdeksi.
Valituksi tuli Joe Biden, joka ei kannattanut GND:tä. Hänen BBB – Build Back Better -ohjelmansa kuitenkin ammensi monia elementtejä GND:stä ja yhdisti ilmastotoimenpiteitä sosiaalisiin tavoitteisiin. BBB oli monta kertaa lähellä tulla kuopatuksi, muun muassa öljy-yhtiöihin liitetyn demokraattisenaattori Joe Manchinin vastustuksen vuoksi, mutta niinpä vain kesällä 2022 julkistettiin IRA, joka sisälsi 370 miljardin dollarin edestä ilmastoinvestointeja. GND:n julkishyödykeinvestointien sijaan IRA:n tärkein mekanismi on verohyvitykset yksityisille sijoittajille ja esimerkiksi kuluttajille, joilla on varaa esimerkiksi sähköautoihin.
Yhdysvaltojen uusi teollisuuspolitiikka on hyvin mielenkiintoinen kestävyysmurroksen toteuttamisen ja tutkimuksen kannalta. Se tekee selvän pesäeron puhtaasti markkinalähtöisiin mekanismeihin. Talouden ja erityisesti teollisuuden suuntaaminen otetaan vahvasti demokraattisen päätöksenteon alaisuuteen. Toki siinä on myös valtavia puutteita, kuten kyvyttömyys ohjata ja leikata fossiilisten polttoaineiden tuotantoa sekä huomioida resurssien käytön kestävyys. Myös kestävyysmurroksen kaikkiaan vaatimien investointien mittaluokka on tietysti paljon yksittäistä lakipakettia kuten IRA:ta suurempi.
Voima-lehden talousliitteessä tekee mieli ajatella poliittisia voimia, jotka ovat ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tärkeiden voittojen takana. Dissent-lehdessä pohditaan, mitä ilmastovasemmiston tulisi seuraavaksi ajaa. Se on saanut voittoja, mutta samalla tiedetään, että IRA ja siihen kytkeytyvät lakipaketit eivät ole likimainkaan riittäviä päästötavoitteiden kannalta.
Mikä on Suomessa ilmastonmuutoksen ympärille kerääntyvien poliittisten voimien tilanne? Monet perussuomalaisten kannattajista tuntuvat reagoineen päästövähennysvaatimuksiin vahvasti – heitä asia on nähtävästi koskettanut erityisesti elämäntapojen muutoksiin liittyvien uhkakuvien takia. He ovat onnistuneet muokkaamaan julkista keskustelua. Kuitenkin suuri osa väestöstä on elämäntapaa uhkaavien muutosten sijaan syvästi huolissaan ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Huoli – ja luonnontieteellisen tiedon lisääntyminen yhteiskunnassa – ovat voimakkaasti muuttaneet suomalaisten tapoja nähdä talouden ja yhteiskunnan tulevaisuus ja keskustella siitä.
Vaikuttaa siltä, että Suomessa ilmastonmuutokseen reagoivat poliittiset voimat ovat ohjautuneet melko abstraktien vaatimusten taakse. Karrikoiden: ”hiilineutraalius 2035 tai aiemmin” ja ”antakaa meidän elää niin kuin haluamme”. Yhdysvaltojen teollisuuspolitiikkaan kulminoituvat poliittiset kamppailut on käyty aivan eri tasolla. Erityisesti on kysytty, miten kansakunta voi suunnata talouttaan vähäpäästöiseksi, ja nopeasti, ja miten se voi ratkaista samalla muita kohtalokkaita ongelmia.
Yhdysvaltojen syvästi jakaantuneessa kaksipuoluejärjestelmässä on selvää, että ilmastovasemmisto on nimenomaan vasemmisto. Suomessa on kuviteltavissa puoluerajat ja myös oikeisto-vasemmisto-rajan ylittäviä mobilisaatioita, jotka kuitenkin toimivat koherentisti ja tehokkaasti.
BIOS on kestävyystieteeseen nojaten ehdottanut ekologista jälleenrakennusta kokoavaksi poliittiseksi kehykseksi. Muokkaamalla teollisuutta, järjestelmiä ja käytäntöjä ekologisten rajojen mukaisesti, ekologinen jälleenrakennusprojekti – yhteiskunnan aineenvaihdunnan uudistaminen nopeasti ja jokseenkin hallitusti – voi parhaimmillaan huolehtia sekä oikeudenmukaisuudesta että teollisuuden kilpailukyvystä ja työllisyydestä.
Tällä hetkellä näyttäisi, että mitkään poliittiset voimat eivät tosissaan esitä ja tavoittele ekologiseen jälleenrakennukseen tähtääviä politiikkakokonaisuuksia. ”Tee mitä tiede tekisi” ei riitä mobilisaation perustaksi. Tarvitaan näkemys talouden ja teollisuuden uudistamisesta – sekä muutoksen sisällöstä että muutokseen johtavista poliittisista toimista.
Kirjoittajat ovat itsenäisen ja monitieteisen Bios-tutkimusyksikön tutkijoita.
